Ennen matkavarauksien tekoa ei tällaisen festivaalin olemassaolosta ollut tietoa. Huomattuani tapahtuman hommasin liput ennakkoon lauantai-iltapäivän sessiota varten. 50 dollaria, 2,5 h aikaa kokeilla tarjontaa vanhassa ammusvarastossa. Puoli tuntia ennen aukeamista jonoa alkoi jo muodostua. Suuri halli, kymmeniä panimoita. Taustamusiikkia, mutta ei muuta ohjelmaa. Kovin kiinnostavia kulttivalmistajia ei oikein silmiin osunut, vakiintuneita valmistajia ympäri mannerta, joitakin tuntemattomia paikallisiakin sentään seassa. Lähinnä paikallisten tarjontaan keskityin. Maistelulasi oli aivan liian pieni ja väärän muotoinen, tarkoitettu lähinnä snapsien kumoamiseen. Muistiinpanoja en juuri ehtinyt seisomatilanteessa tehdä. Sandiegolaisen Alpinen Hoppy Birthday taisi loppujen lopuksi olla mieleenpainuvin. Jengiä paljon ja meluisassa tilanteessa ei oikein keskustelujakaan saanut viriteltyä craft-ihmisten kanssa. Shorts-paitani herätti taas ansaittua huomiota paikalle osuneiden michiganilaisten keskuudessa ja tuli lämmöllä muisteltua Bellaire-vierailuani 2010. Kokonaisuutena tapahtuma oli monien festivaalien tapaan itselleni pienoinen pettymys, mutta Sysilä vaikutti viihtyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti