Kevään olutvertailu 2: Olvi APA, Koff APA ja Saimaa Red Ale

Nämä oluet eivät olleet äskettäin kevään maitokauppaolutvertailua toivoneen blogilukijan kassissa, mutta ajattelin soveltaa samaa formaattia näihinkin. Ostan nykyään aamiaistarvikkeeni pelkästään Vallilan S-Marketista tai Sturenkadun Alepasta, joten olen hieman ajautunut paitsioon maitokauppatarjonnassa. Kävin Kajaanissa duopolin toisen osapuolen marketissa ja uutuuksia näkyi enemmän kuin pystyin reissulla nauttimaan. Laitilan ja Hartwallin uutuudet jäivät kauppaan.  

Olvi iski vuosi sitten useimmat häpnaadilla IPAllaan ja nyt on aika potkaista uusi vaihde päälle. Sininen tölkki jatkaa samalla visuaalisella ilmeellä, APAssa ohutta vaahtoa, keskikeltainen lähes kirkas väri, hiilihappo poreilee. Tuoksussa pehmeää sitrusta ja persikkaa, lähes Stadin tyyliin. Humalina Citra, Chinook ja Equinox, EBU 58, 4,7%, parasta ennen 23.10.2016, vehnää mukana. Hyvin hedelmäinen maku, ehkä hieman kuivempi kuin IPAssa. Kohtuullinen mallasrunko ja hanakasti päällehyökkäävä katkeruus, jossa on kestävyyttäkin. Se on selvä edistysaskel IPAsta, Olvi parantaa kuin sika juoksuaan. Raikkaus ei ole aivan tapissa, runko jää tietysti horjuvaksi, mutta monipuolisempi ja tasapainoisempikin suoritus kuin sinänsä arvostettava IPA.  

Hauskasti siis Keravallakin lanseerattiin american pale ale samaan aikaan kuin Iisalmessa. Koff on flirttaillut jo pitempään craft-skenen kanssa, mutta nyt tarjotaan siis pelkistetysti yhden modernin perustyylin olut sellaisenaan. Humalina Citra ja Mosaic, EBU 35, 4,5%, parasta ennen reippaasti 3.3.2017, raikkautta korostetaan tölkin teksteissä. Olisiko kyseessä poikkeuksellisen raikas olut, joka säilyy vuoden hohdokkaana? Mutanttiset säilöntäaineet heitetty soppaan? Olviin verrattuna huomattavasti sameampi tuote, näyttää lähinnä Nokian kuuskutoselta. Tuoksu on Olvia matalaprofiilisempi, pihkaa ja laihakkaa hedelmää hönkiytyy. Maku on samaa tyyliä, keskimakeahkoa hedelmää, ehkä enemmän pastilliseksi puristettuna. Pihkaa on, mutta myös karamellia. Ohuehko runko, mutta periaatteessa vielä ok. Heikoin osa-alue on peräkammari, sieltä on pojat karanneet maailmalle ja/tai ryypänneet itsensä hengiltä. Katkeruutta ei ole kuin nimeksi, aivan liian hintelästi. Ei varsinaisia virhemakuja, mutta kyllä pahvisuus roikkuu melko lähellä. Periaatteessa yritystä pitäisi arvostaa, mutta Olvi voittaa nyt lumierällä 15-0.  

Saimaan uutuus ei ole aivan samaa tyyliä kuin suuremmilla kilpailijoilla, mutta Magnumin ohella red alessa humalina Cascade ja Chinook, joten jenkkimeiningillä tässäkin ollaan liikkellä. Ulkonäössä on jo selvästi eroa, tumman punainen meripihkainen kirkas väri on kiistatta trion kaunein. 4,5%, vehnää tässäkin. Parasta ennen hieman kryptisesti merkitty, mutta tulkitsen päivämääräksi 5.8.2016, toinen vaihtoehto voisi olla jopa 26.5.2017. Katkeroyksiköitä ei lukuina kerrota, mutta visuaalisella asteikolla viidestä humalakävystä kolme on värjätty vihreäksi. Tuoksussa ei sitruksesta tietoakaan, karamellia lähinnä. Maku on brittiläisen hedelmäinen, enemmän karamellia. Alhainen hiilihappoisuus on myönteinen piirre. Runko on jotenkin sekava, mutta takapotku on yllättävän tuntuva. Kuivan katkera jälkimaku kestää todella pitkään. Tämä on kohtuullisen miellyttävä olut, vertautuu selvästi enemmän brittibittereihin kuin jenkkieileihin, joten valittu vertailutilanne oli huono ratkaisu tälle oluelle. Itse asiassa Saimaan oluista mielenkiintoisimpia viime aikoina. Ostopaikka Kajaani, Citymarket, 12.3.2016.