Kaunis ulkonäkö, hyvin belgihiivainen tuoksu, 9%. Maku on paksun karamellinen, hedelmäisestä raikkaudesta ei mitään tietoa. Hyvin tympeä anismainen mauste tunkee päälle, peittää kaikki maltaan ja humalan mahdolliset makuelämykset. Sokeri ja mausteet pysähtyvät myös totaalisesti, ei mitään kestävämpää jatkoa jälkimaussa. Haluaisin tykätä sympaattisen Rekolan panimon oluista, mutta petyn kerta toisensa jälkeen. Tom Waits hieman pelastaa kokemusta soundtrackina, Blind Love. Mutta tykkään jälleen myös Ølhus Helsingistä, ketjun paras baari ilman muuta. Ølhus Helsinki, 23.3.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti