perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sam Peckinpah: Bring Me the Head of Alfredo Garcia

Ehkä Peckinpahin uran viimeinen mestariteos vuodelta 1974. Meksiko-pakkomielteiden lopullinen tihentymä, väkivaltainen musta tragikomedia. Road movie -variaatio Meksikon pölyisillä väylillä, miksei myös uusi näkemys Bonnie & Clyde -myytteihin, kun Isela Vega ja Warren Oates kaasuttelevat karkuun gangstereita. Yksi roistoista ilmoittaa nimekseen Fred C. Dobbs, joka oli Humphrey Bogartin roolihahmon nimi John Hustonin B. Traven -filmatisoinnissa The Treasure of the Sierra Madre, osittain samoilla kulmilla tapahtuneessa saagassa. Oates kertoo alkupuolella Meksikon olutkulttuurista gringoille, saatoin huomata väärin, mutta hän kertoi 1800-luvulla Saksasta saapuneen maahan burgermeistereita olutta keittämään, varmaankin braumeister olisi ollut oikeampi termi.

Elokuva on jotenkin ylikypsä, melankolinen alistunut fiilis hallitsee koko ajan. Warren Oates vaikuttaa aluksi ultracoolilta, mies nukkuukin aurinkolasit päässä. Nopeasti miehen hahmo muuttuu paljon haavoittumaisemmaksi. Oatesin näyttelijäsuoritus onkin ilmiömäinen, tämä rooli ei nimittäin ollut yksiselitteisimpiä. Elokuva on jotenkin löysä, mutta samalla jäntevä paradoksaalisesti. Kohtauksilla ei aluksi näytä olevan suurempaa merkitystä, mutta ne kasaavat kuitenkin kokonaisuutta, jota voi kutsua nihilistiseksi. On varsin hämmästyttävää, että Peckinpah sai myytyä uransa vaikeassa vaiheessa näin hyytävän maailmankatsomuksen läpi Hollywood-koneistoon.

Ei kommentteja: