Tuulisessa Rijekassa Kroatia piti palloa suvereenisti, mutta kovin tehottomasti. Useimmat laukaukset ohi, mm. Perisic kokeili useamman kerran. Ehkä vaarallisimmassa tilanteessa Vida puski kulmasta alanurkkaan, mutta Schüller pelasti viivalta. Modricilta älykkäitä syöttöjä, mutta ratkaisevaan avaukseen ei hänkään pystynyt. Varsin hidas tempo, paniikkia ei syntynyt Suomen puolustuksessa. Mutta ei Suomi saanut oikeastaan yhtään hyökkäystä aikaiseksi ensi jaksolla. Tällä systeemillä voi tuurilla päästä tasapeliin, mutta ei enempää. Suomalaisilla näytti olevan vaikeuksia kenkien pidon kanssa. Ei haluttaisi edes ajatella, että kyseessä voisi olla näin amatöörimäistä valmistautumista.
Toinen jakso huomattavasti dramaattisempi, vaikka senkin alussa Kroatia hallitsi ja Modric veti kovaa yli. Suomen ensimmäisessä todellisessa hyökkäyksessä Hetemajn keskityksestä Pohjanpalo pukkasi, Subasic torjui. Seuranneesta kulmasta Suomi hölmöili, Kroatia iski ensi kertaa vastahyökkäyksellä ja heti verkko soi. Moisander käytännössä pisti omiin, vaikka Mandzukic pääsi viivalta tökkäämään. Kroatia löysäsi ja se kostautui. Suomi hämmentävästi hyökkäsi ja useampi hässäkkä saatiin aikaan Kroatian maalille. Ei varsinaisesti suunnitelmallista yritystä, mutta ilmeisen huonohenkinen Kroatia oli vaikeuksissa. Ehkä joskus Suomen kannattaisi harkita hyökkäyspeliä pelin alussakin, se voi johtaa jopa maaliin. Nyt loppuyritys palkittiin, pitkässä keskityksessä Kroatian puolustus siirtyi kebab-kioskille ja vaihtomies Pyry Soiri täräytti hallitusti verkon tötterölle. Täytyy myöntää, että kuulin nyt ensi kerran tästä Valko-Venäjällä (!) pelaavasta Soirista. Mieshän on melkein samanniminen kuin Sori-panimon Pyry Hurula. Huikea pettymys Kroatialle, tulee kovat panokset viimeiseen matsiin Ukrainassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti