Olen nähnyt Kubrickin mustan komedian todella lukuisia kertoja, mutta en ole blogiin siitä kirjoittanut. Muistan erittäin hyvin ensikohtaamisen, pidin elokuvaa täysin ällistyttävänä ja ainutlaatuisena. En voinut uskoa, että tällaisesta aiheesta voidaan tehdä komediaa. Elokuva oli pitkään kärkipaikoilla, kun tein 1980-luvulla listoja parhaista näkemistäni elokuvista. Erityisesti pidin elokuvaa uskomattoman hauskana. Nyt nähtynä se ei valitettavasti enää tunnu kovin hauskalta, vaan sinänsä uskottavana mahdollisena tapahtumien kulkuna. Kun olen perehtynyt kylmän sodan kuvioihin myöhemmin, niin todellisuus ei näytä jääneen kovin kauas Strangeloven kuvioista. Elokuvan roolinimet ovat edelleen hillittömän hauskoja, mutta muuten nauru jää hieman väkinäiseksi. Neuvostoliiton puolella tapahtui monenlaisia läheltäpiti-tilanteita ja Sterling Haydenin esittämä kenraali Jack D. Ripper on melkein tervejärkisempi kuin todellisuusvastineensa Curtis LeMay. Itse Strangelovella oli monia eurooppalaisia esikuvia John von Neumannia ja Wernher von Braunia myöten. Erittäin vaikuttava elokuva on edelleen, mutta ei siis enää kovin hauska, ajatellen tämänhetkisiäkin uhkakuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti