Aasi on pienosakkuuspanimoni kuiva keskivahva stout, siis 7,0%. Ensikokemus eläimen kanssa tapahtui Lakeuden Panimojuhlilla lähes kaksi vuotta sitten. Pulloversiossa on nyt seasonal-termi ja vuosiluku 17. Humalat ainakin muuttuneet ensimmäisestä versiosta, nyt batch #104. Alkon mittaama EBU-lukema 88. Beigeä tiiviistä vaahtoa, tummanruskea väri. Hyvin kahvinen tuoksu, luumusoppaa, kuumaa kaakaota. Maku on paahteisemman kuiva, ei juuri hedelmäisyyttä, maltainen ja kahvinen runko, roisia katkeruutta takapenkillä. Plevnan Siperia on hieman erityyppinen, mutta kyllä tämä samalla pelikentällä vastusta antaa. Timo Kanniaisella on ollut siviilipuolella kiireinen syksy, mutta ammattitaito ei ole horjahdellut, päinvastoin. En keksi oikein nytkään tähän mitään parannettavaa, hedelmäisyys on alhaisella tasolla, mutta tämä onkin stout eikä black IPA. Eniten harmittaa, etten ostanut useampia pulloja. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.
3 kommenttia:
Yllättää taas tämä ylenpalttinen Sonnisaaren kehuminen. Aika harvoin muut kotimaiset pienpanimot osaavat tehdä näin onnistuneita tuotoksia - Arden mielestä.
Ehkä nyt kaikki jo uskovat että em. panimo on hypetetty Suomen ykköseksi.
Tietysti olen teknisesti jäävi, mutta käytännössä sijoitukseni on mitätön, ei se omasta mielestäni vaikuta arvioihin. Odotan mielenkiinnolla argumentteja, joissa tästä oluesta löydetään olennaisia virheitä tai epämiellyttävyyksiä.
Näihin Arden Sonnisaari hehkutuksiin voi suhtautua samalla vakavuudella kuin vaikkapa JaskanKaljat-nimisen huumori/mainos-blogin kaikkiin sepustuksiin. Näillä on vain viihdearvoa. Mitä tulee Sonnisaaren olusiin niin laatutaso on kunnossa, mutta eivät ole mitenkään poikkeuksellisen hyviä, ainakaan jos verrataan oluita kansainvälisesti. Kallista ja hypetettyä olutta.
Lähetä kommentti