Kun Amazonin Kindle tuli markkinoille toistakymmentä vuotta sitten, harkitsin hankkimista, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. En sitten kiinnittänyt erityisempää huomiota lukulaitteiden kehitykseenkään. Nyt jouduin tilanteeseen, jossa jouduin valitsemaan itselleni 200 euron lahjan. Yllättävän vaikea tilanne, en oikeastaan tarvitse mitään. Olin jo päätymässä johonkin tylsään, kuten juoksukenkiin tai partakoneeseen, kun verkkokaupassa huomasin Kindlen. Hinta tasan 200 euroa. Päätin ottaa sen lahjana. Tiedän Kindlen rajoitukset, mutta luen enimmäkseen englanniksi ja Amazonin valikoimassa on kyllä minulle riittävästi lukemista. Jos laite jää käyttämättömäksi, niin ei harmita erityisemmin, koska se on lahjaksi saatu. Asuntoni on täynnä kirjoja ja ostan koko ajan lisää. Jotain tilanteelle on tehtävä.
Seuraavaksi piti valita ensimmäinen kirja laitteeseen. Sekin tuntui yllättävän vaikealta. Len Deightonia minulla on hyllyssä mittavasti, mutta Samson-sarjan aloitustrilogian Berlin Game, Mexico Set, London Match luin aikoinaan kirjastosta. Ostin sitten Kindle Storesta Berlin Gamen. Laite on varsin helppokäyttöinen ja harmaahko näyttö miellyttävä silmille. Kirja oli näppärä lukea. Hieman häiritsi, ettei sivunumerot olleet näytöllä, vain luettu prosenttiosuus kirjasta. Ehkä sivunumerotkin saa näyttöön, en ole tutkinut asiaa. Prosenttilukema alkoi kuitenkin vähitellen tuntua luontevalta.
Berlin Game ilmestyi 1983 keskellä kylmää sotaa, Neuvostoliittoa hallitsi Juri Andropov ja Ronald Reagan oli USA:n presidentti. Itse luin romaanin vasta maaliskuussa 1990, välittömästi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Olin joitakin Deightoneita lukenut aiemmin, mutta en ollut kunnolla innostunut, pidin John le Carréa huomattavasti kovempana. Berlin Game oli suuri kokemus, se kolahti todella kovaa. Luin nopeasti Samson-sarjan jatko-osatkin, joita oli silloin kuusi.
Berlin Gamea uudelleenlukiessa hämmästytti, että käytännössä jokainen lause tuntui tutulta. Viime aikoina on tuntunut, että pari viikkoa sitten luetusta kirjasta ei enää muista paljoakaan. Vaikka Berlin Gamen luvusta on lähes 30 vuotta, niin muistin kaiken hyvin. Lukukokemus ei siksi ollut aivan niin hyvä kuin odotin. Olen säilyttänyt kaikki ostamani ja lukemani kirjat, koska olen suunnitellut lukevani niitä joskus uudelleen, vaikkapa eläkevuosina. Nyt täytyy asiaa harkita uudelleen. Mutta ehkä Berlin Game on vaan niin hyvä, että se jäi mieleen pysyvästi.
Berlin Game starttaa Checkpoint Charlielta Berliinin ytimestä, aivan kuin 20 vuotta aiemmin John le Carrén läpimurtoteos The Spy Who Came In From The Cold. Le Carrén juonia Berlin Gamen tarina muistuttaa muutenkin, mutta tyyli on täysin Deightonin oma. Ja päähenkilö Bernard Samson on tyystin erilainen hahmo. Sitä en ensilukemalta huomannut, että kirjan kertoja Samson ei ehkä ole luotettava. Samson saattaa antaa tapahtumista vääristyneen kuvan. Se on kiehtovaa. Kirja oli nautinnollista lukea, mm. Berliinin kuvauksen takia. Olen menossa huomenna sinne ja halusin lukea kirjan ennen sitä. Kylmän sodan asetelma ei tunnu vanhentuneelta eikä kirja muutenkaan. Ehkä en nyt kuitenkaan jatka sarjan lukemista, koska luultavasti muistan jatko-osatkin yhtä hyvin.
