Kun Trump pisti Atlantin lentokieltoon, Timo Alanen oli syvällä keskilännessä. Viimeisten joukossa Timo pääsi kuitenkin takaisin Eurooppaan aikaistamalla paluuta yhdellä päivällä. St. Paulin panimot jäivät testaamatta, mutta oluttuomisia oli ehtinyt kertyä laukkuihin. Tarkoitus oli maistella niitä viime lauantaina Tampereella viime kevään British Columbia -setin tapaan. Tunnetusti Uudenmaan rautaesirippu rojahti esteeksi. Mietin miten perustelisin rajavartijoille Toppling Goliathin, Surlyn ja kumppanien oluiden ainutlaatuisuutta, mutta päätin antaa periksi valtion väkivaltakoneistolle. Lohdutukseksi Timo lähetti saartorenkaan sisään pari tölkkiä Iowasta.
Decorahin pikkukaupungissa sijaitseva Toppling Goliath ei ole Suomessakaan tuntematon, oluita on ollut jopa Alkon valikoimassa, tosin kovin ikääntyneinä. Tuoreempi tapaus oli runsas vuosi sitten Janne Keskisarjan tuoma tupla-IPA King Sue. Nyt sitten Timon lähettämänä Pseudo Sue, joka on kovamaineinen pale ale. Tölkissä ei alkoholimäärää, mutta se on ilmeisesti 5,8 %. 45 IBU, Citra sinkkuhumalana. Sameaa, ehkä aavistuksen ruskeampaa kuin klassisimmat NEIPAt. Tuoksu on kirpeän sitruksinen, verigreippinen, kuiva. Maku on samankaltainen, kuivaa appelsiinimaisuutta, satsumaa. Ehkä raikkaus ei niin kuohkeaa kuin saattoi haaveilla. Pakkauspäivä on 02/12/20 eli kaksi kuukautta sitten. Runko tuntuu riittävältä, ei ohuuden tunnetta, mutta ei sinänsä maltaisuuskaan paljon esillä. Humalaa on niin paljon, että se täyteläistää olutta. Katkeruutta en odottanut, mutta kyllä sitä on lähes riittävästi. Erittäin hyvää olutta, mutta ei tajuntaa räjäyttävää. Paikan päällä panimossa oli kuulemma ollut superlatiivista, kuinkapa muutenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti