David G. Turner: Poland 73

 Merkillinen löytö Kindle Storen syövereistä. Uusi kirja vuoden 1973 kesäkuun MM-karsintapelistä Puola-Englanti. Ensinnäkin kohtuullisen merkillinen valinta kohteeksi englantilaiselta kirjoittajalta. Englanti hävisi tämän kohtalokkaan pelin ratkaisevasti, mutta se ei ollut lopullinen ratkaisu. Kotitasapeli lokakuussa 1973 sinetöi sitten Englannin putoamisen MM-lopputurnauksesta. Kirjan kannessa kuvat Alf Ramseysta, Bobby Mooresta ja Kazimierz Górskista.

Tämä on todellakin varsin paksu kirja yhdestä jalkapallo-ottelusta. Turner selostaa jokaisen pelitapahtuman alusta loppuun. Mutta toinen puolisko kirjasta on jotain muuta. Joka toinen luku käsittelee jalkapallon historiaa 1800-luvulta tähän hetkeen asti 1973. Tämä on myös lähes elämäkerta Alf Ramseysta. Moore ja Górski jäävät vähemmälle huomiolle. Turner selostaa myös aiempia historiallisia otteluja lähes yhtä tarkkaan kuin kohdematsia. Varsinkaan näissä historiaosuuksissa ei ole valistuneelle lukijalle juurikaan uutta, joten ne ovat jokseenkin turhaa rönsyilyä. Turnerin tyylikin on aika rasittavaa, maalailua ja runollisuutta on liikaa. Sitä en tiennyt/muistanut, että skotti Alex James valmensi pikaisesti Puolassa 1939.

Turnerilla on omalaatuisia teorioita, joista yhden mukaan Hollannin 1974 maajoukkueen pelityyli olisi suoraan peräisin Skotlannin taktiikasta 1870-luvulta Vic Buckinghamin kautta. Brittikirjoittajat ovat jaksaneet keuhkota Buckinghamista, vaikka Johan Cruyff totesi miehen tuoneen Ajaxiin vain fyysisen harjoittelun ideoita. Pelityylin kehitti Rinus Michels. Turner kiihkoilee myös Arthur Rowen ja Bill Nicholsonin 1950-luvun Tottenhamista modernin pelityylin varsinaisena airueena. Kummasti siitä ei sitten näkynyt jälkeäkään brittijoukkueissa 1960/70 -luvuilla. 

Kirja on ilmeisesti omakustanne ja se näkyy jäljessä. Virheitä on paljon. Turner onnistuu saamaan jopa pelikaupungin väärin. Mammuttimainen Stadion Śląski sijaitsee tietysti Chorzówissa eikä Turnerin luulemassa Katowicessa. Katowice ei ole kaukana, mutta ei kenttä siellä kuitenkaan ole. Muitakin virheitä kasautuu häiritsevästi. Kaikista puolalaisista nimistä puuttuu erikoismerkit, mutta sen voi antaa anteeksi. Mutta asiavirheitä ja tunnettujen henkilöiden väärinkirjoituksia on aivan liikaa. Billy Wright ei pelannut keskikentällä, Tsar Bomba ei ollut neutronipommi, Juan Alberto Schiaffinon maajoukkueura Uruguayssa ei loppunut 1953, Władysław Gomułka ei ollut Gamulka, Stan Mortensen ei ollut Mortenson, Alan Mullery ei ole Mullary, Luis Monti ei ollut Monte, Wolfgang Overath ei ole Overrath eikä Horst-Dieter Höttges Hans Höttges.

Pari vuotta sitten lukemani Puolan jalkapallohistoriaa käsittelevä teos oli harmittavan köykäinen. Ikävää, että tämäkin on loppujen lopuksi pettymys. Mutta tuli tässä sentään reilusti lisätietoa tästä kiehtovasta pelistä.  Górskin valmentama Puola oli kovassa nousukiidossa voitettuaan edelliskesänä olympialaiset huikealla tyylillä. Ramseyn Englanti taas oli kuolinkouristuksissa Länsi-Saksan murskattua sen MM-neljännesfinaalissa 1970 ja EM-neljännesfinaalissa 1972. 

Englannin kokoonpano Shilton, Madeley, Moore, McFarland, Hughes, Storey, Bell, Ball, Peters, Chivers, Clarke. Vahva ryhmä, tosin puolustusvoittoinen ja Storey erottuu heikkona kohtana. Luovempi keskikenttäpelaaja Currien tyyliin olisi ollut parannus, tai kolmas hyökkääjä Channon. Vuoden 1966 MM-voittajista vielä jäljellä Moore, Ball ja Peters. Kaikki kolme, varsinkin Moore ja Ball tulisivat pelaamaan nyt ehkä uransa kehnoimman matsin.

Górskin avausmiehistö Tomaszewski, Rześny, Gorgoń, Bulzacki, Musial, Kraska, Ćmikiewicz, Deyna, Banaś, Lubański, Gadocha. Tämä oli siis Itä-Euroopan silloin ehkä kovimman supertähden Włodzimierz Lubańskin viimeinen peli ennen kolmen vuoden loukkaantumistaukoa. Seuraavan vuoden MM-tähdistä puuttuu nuori toppari Żmuda ja maalitykki Lato. Ja tietysti Lubańskin menestyksellä korvannut Szarmach. 

Jerzy Kraska pelasi tunnetusti KuPSissa 10 vuotta myöhemmin 1983-85. Rześnystä ja Banaśista ei sitten enää paljoa kuultu. 1943 Berliinin Schönebergissä nimellä Hans-Dieter Banas syntyneen Jan Banaśin tarinaa ei kirjassa kerrota, vaikka syytä olisi. Perhe (?) ilmeisesti hajosi sodan melskeissä ja Hans-Dieter alkoi tehdä uraa Puolan Sleesiassa Polonia Bytomissa. Länsi-Saksassa asunut isä huomasi poikansa 1965 lehtijutusta ja houkutteli hänet loikkaamaan länteen Polonian pelatessa Ruotsissa. Peluri pettyi kuitenkin länteen ja palasi 1967 diktatuuriin ja muutti nimensäkin puolalaisemmaksi Jan Banaśiksi. Hämmästyttävästi mies armahdettiin ja pääsi siis palaamaan maajoukkueeseen. Ilmeisesti uuden loikkauksen pelon takia Banaśta ei kuitenkaan valittu Länsi-Saksan MM-kisoihin 1974. 

Puola aloitti vahvasti ja meni johtoon seitsemännellä minuutilla. Gadocha keskitti vapaapotkusta, Moore teki pahan virheen ja pallo meni Banaśin kautta maaliin. Gadocha taitaa olla virallisissa tilastoissa maalintekijä, vaikka Turner kirjaa sen Banaśille. Englannilla yritystä, mutta Tomaszewski ja varsinkin iso libero Gorgoń huippuvedossa. Heti toisen puoliskon alussa Lubański vapautuu Mooren virheestä ja tekee Puolalle toisen maalin. Sitten McFarland kaataa väkivaltaisesti Lubańskin. Alan Ball syyttää Lubańskia näyttelemisestä. Päällekarkaus lopettaa käytännössä 26-vuotiaan Lubańskin uran. Mies ei pääse seuraaviin MM-kisoihin 1974. Näin Lubańskin pelaavan Argentiinassa 1978, mutta mies oli vain varjo entisestä. Puola ei saanut tilanteesta edes vapaapotkua.

Ilmeisesti varsin rikkonainen peli loppua kohti, Englanti ei saanut tulosta. Górski vaihtoi Lubańskin tilalle Domarskin ja Deyna siirtyi pelaamaan ylempänä. 10 minuuttia ennen loppua Ball otti väkivaltaisuudesta suoran punaisen. Idioottimainen Ramsey ei tehnyt ottelussa yhtään vaihtoa. Turner kutsuu kirjaansa kunnianosoitukseksi Ramseylle, mutta ei pysty oikeastaan mitään myönteistä miehestä kertomaan. MM-voitto tuli huijauksella 1966, mies oli huumorintajuton nurkkakuntainen teeskentelijä.

Leeds Unitedin Paul Madeley ja Allan Clarke olivat ottelussa Englannin parhaimmistoa. Heillä oli 1973 todella masentava loppukausi. 5.5.1973 Leeds hävisi Wembleyllä sensaatiomaisesti FA Cupin finaalin 0-1 divari-Sunderlandille. 16.5.1973 Leeds hävisi Thessalonikissa Milanille 0-1 Euroopan Cup-voittajien Cupin finaalin Milanin lahjottua tuomarin. Clarke teki liigassa 18 maalia, mutta Leeds jäi kolmanneksi. Ja sitten 6.6.1973 tuli tämä maajoukkueen romahdus.  

Kiehtova aihe Turnerin kirjassa, mutta toteutus ei ole paras mahdollinen. Ilmeisesti Turner on tekemässä jatkoa teokselle työnimellä Argentina 78.