Anthony Mann: El Cid

Valencian matkan lähestyessä tuntui sopivalta vilkaista tämä samalle seudulle sijoittuva Hollywood-spektaakkeli. 1960-luvun alussa valmistuneessa mammutissa ollaan keskiajalla, myyttinen sankari El Cid yhdistää oikeamielisesti ja omalaatuisen ajankohtaisesti maltilliset kristityt ja muslimit kiihkomuslimeja vastaan. Näin tämän viimeksi 1980-luvun alussa ja tykkäsin kohtuudella. Tiettyä elastisuutta Anthony Mann on kolmen tunnin järkäleeseen saanut, mutta kyllähän tämä on jähmeä ja mahtipontinen. Pelin avaa jo ennen alkutekstejä yli kolme minuuttia jylisevä Miklos Rozsan alkusoitto pelkän piirroksen näkyessä kuvassa. Spektaakkeleiden erikoismies Charlton Heston vetää graniittisesti nimiroolin ja lopun jäykistelyssä on jo hieman parodiankin aineksia. Sophia Loren koristaa näkymät soveliaasti, mutta pääparin romanttinen vihoittelu valtaa alkupuolella liikaa aikaa. Erityisen kovaa intensiteettiä Mann saa turnajaiskaksintaisteluun. Miekkailukohtauksia heikentää turhan raskas aseistus, edes Charlton ei tunnu välillä saavan rautakankea kohoamaan. Robert Kraskerin 70-millinen Technirama jyllää parhaiten kolmannella tunnilla, jossa lopulta päästään Valencian hiekkarannoille, kuvattu nykykaupungin pohjoispuolella Peñíscolassa. Ei siis mikään turha leffa, mutta kyllä kolmen tunnin läpikäynti hieman työläältä tuntui.