Finnairin aamulento Edinburghiin saapui aikataulussa, kentällä piti olla maapuolellakin Wetherspoon, mutta ei osunut silmiin, se oli ehkä kakkoskerroksessa, jonne johti näköjään vain ylöspäin menevät liukuportaat. En jäänyt ihmettelemään tilannetta, vaan hyppäsin Tramin kyytiin, puolessa tunnissa keskustaan. Heti nostalgiakohteena 1999 ihastuttanut vanhan pankkisalin Standing Order, edelleen näyttävän näköinen. Ilmeisesti Wetherspoon-ketju tarjoilee olutta jo klo 7 alkaen aamulla, joten kymmenen aikaan ei ollut mitään ongelmaa tilata paikallista cask-IPAa. Tämä tuntuu aika radikaalilta Britannian vanhoihin pubien aukioloaikoihin selkäytimestä kiinnittyneenä. Edinburghilaisen Stewartin kamaa, vain 3,9% , melko lämmintä, kevyen sitruksinen, ohut maltaisuus, ohut peräkärry. Ei huippua, mutta kohtuullinen aloitus. Scottish breakfast oli semmoinen kuin sen pitääkin olla. Edinburgh, Standing Order, 26.10.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti