Käteen tuli mahtavassa kunnossa olevaa Endless Fadea ja painuin tutkimaa sisätiloja. Eteisaulasta näkymä vielä keskeneräiseen panimotilaan. Uusi taproom oli vasemmalla, jonne oli rakennettu selvästi Otaniemen baaria muistuttavaa fiilistä. Katto tässä osassa matalalla, yläkerroksessa ehkä jotain. Taproomin takana korkeampi tila, jossa Hanna Montonen juonsi intensiiviseltä vaikuttavaa bingoa. Asetuin keskiosaan sisälle, koska terassilla ei oikein varjoa ollut näkyvissä. Tuttuja valui paikalle lisää tasaiseen tahtiin.
Suunnittelin jo poislähtemistä, koska jono pysyi jatkuvasti noin 15-20 minuutin mittaisena. Suomen Paras Olut -tuomaroinnista palaava Mariaana Nelimarkka tarjosi itse lähtiessään sitten lähes puolet uudesta Hazy Hoodz -oluestaan. Niinpä pääsin sitä kautta kirjoittamaan blogiinkin avauspäivästä. Kympptonniversiossa 6,7 %, 65 IBU. Uusiseelantilaiset Nectaron, Nelson Sauvin ja Motueka. Samea, kuivaa, hieman mausteista. Herkulliset trooppiset hedelmät. Katkeraakin. Oikein näppärää. Useampi tuttu kysyi, miten Amerikan ihmeet vertautuvat näihin Olarin oluisiin. Ja vastaus on se, että Tree House, Trillium, Hill Farmstead ja kumppanit ovat aivan samaa tasoa kuin Olari ja muutama muu suomalaispanimo. Eroa ei (enää) ole. Olarin Panimo Konepaja, 8.6.2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti