Jalkapallon MM-kisat ovat edelleen säilyneet ainutlaatuisena turnauksena. EM-kisat ovat mahtava tapahtuma, mutta syke on aivan erilainen kun mukana ovat Brasilia, Argentiina ja muut latinalaisamerikkalaiset. Ikävä kyllä Afrikan, Aasian ja loppujen kontribuutiot ovat hiipuneet takavuosien lupaavista enteistä huolimatta. Kun pelataan korkeimmalla tasolla, mukana ovat toistaiseksi vain Eurooppa ja Etelä-Amerikka.
Ristiriitainen yleistunnelma taas kerran, kun turnaus pyörähti käyntiin São Paulossa. Brasiliassa turnaus 64 vuoden tauon jälkeen pitäisi olla unelmien täyttymys, mutta monet asiat ovat menneet pieleen. Olin reissussa Tallinnassa, mutta pystyin silti kohtuudella seuraamaan avausmatsia. Paineet isäntäjoukkueella infernaaliset, mutta sitä ei huomannut kentältä oikeastaan ollenkaan. En ole vakuuttunut Brasilian nykyjoukkueesta, mutta todella hyvinhän peli kulki kovassa paikassa. Neymar pelasi paremmin kuin yhdessäkään aiemmin näkemässäni ottelussa. Olen pitänyt Oscaria kovempana kasvona, eikä hänkään huono ollut. Neymar otti nyt kuitenkin selvästi pelinjohtajan roolin hyökkäyspäässä. Kroatia tarjosi hyvän vastuksen ja olisi voinut voittaakin ilman räikeitä tuomarivirheitä. Peli on nopeutunut todella rutkasti ja tuomarivirheiden kanssa on vain opittava elämään, varsinkin monikulttuurisessa MM-turnauksessa. Kroatia oli siis hyvä, mutta silti pettymys, liikaa oltiin veteraanilaituri Ivica Olićin varassa. Vastahyökkäystaktiikka kutisti Luka Modrićin roolin minimiin. En vakuuttunut Kroatiasta, mutta ehkä taidot riittävät Meksikon rökittämiseen.
Pystyin seuraamaan vain kursorisesti Meksikon ja Kamerunin matsia. Meksikolta hylättiin kaksi selvää maalia, mutta onneksi se ei vaikuttanut lopputulokseen. Kuten sanoin, tuomarivirheitä tapahtuu nykypelissä näköjään väistämättä. Niitä tietysti pitäisi yrittää estää, mutta näihin kisoihin ei ehditä mitään enää muuttamaan. Kamerun vaikutti yhtä sekasortoiselta kuin aina ennenkin, potentiaalia on mahtavasti, mutta joukkuehan ampui itseään jalkaan perinteisesti jo ennen kisoja riitaantumalla ottelupalkkioista. Afrikasta ei huippujoukkueita nouse ennen kuin tällaiset perusasiat saadaan kuntoon. Meksiko on aina sympaattinen, niin nytkin. Kroatiaa vastaan voi olla mahdollisuuksia, varsin tasaista tullenee olemaan.
Viime kisojen finaalin uusinta oli kisojen ensimmäinen matsi, jota pystyin seuraamaan keskittyneesti. Kaikkien suurten joukkueiden menestyskausi loppuu aikanaan. Barcelonan kohdalla se tapahtui päättyneellä kaudella ja aika ajoi nyt kiinni Espanjan maajoukkueen. Tikitaka ei päässyt käyntiin missään vaiheessa ja johtoon maailmanmestarit pääsivät vain taas epäilyttävällä pilkkutuomiolla. Arvasin, että Hollanti ei voi enää olla niin huono kuin van Marwijkin aikana. Tällaista näytöstä en tietenkään odottanut. Takalinjoilla itselleni täysin tuntemattomia Feijenoordin miehiä. On aina hauska todistaa kansainvälisen tähden läpimurtoa. Näin taisi käydä Espanja-pelissä Daley Blindille, mikä mahtava näytös vasemmalla laidalla maalisyöttöineen. Isä Danny jäi saman tien kakkoseksi suvun suurimpana jalkapalloilijana. Sneijder oli vielä hieman kohmeessa, mutta van Persie ja Robben tuskin koskaan ovat olleet parempia. En ole ollut Robin van Persie -fani, mutta nyt on nostettava kädet pystyyn. Van Persien puskumaali menee samantien MM-kisojen suurimpien legendojen joukkoon. Meneekö Hollanti lopulta loppuun asti? Laadun kapeus arveluttaa, penkillä on Kuijt ja liuta nuoria lupauksia. Jos Robben tai van Persie loukkaantuvat, van Gaal joutuu muuttamaan pelityyliä ehkä radikaalistikin. Hollannin voitosta tulee mieleen vuodelta 1986 Neuvostoliiton ja Tanskan murskaavat näytökset alkulohkossa. Molemmille tuli noutaja ensimmäisessä pudotuspelissä. Espanjan kohtalo taas toi muistoja kauempaa. Italia tuli suurena suosikkina vuoden 1974 MM-kisoihin todella nimekkäällä, mutta ikääntyneellä joukkueella. Iniesta on vielä nuori mies, mutta hänen ja Xavin otteissa oli Gianni Riveran ja Sandro Mazzolan raskaat varjot. Espanja voi vielä nousta, mutta nyt se olisi yllätys.
Chile on kisojen mielenkiintoisimpia joukkueita. Näyttävä aloitus ja kaksi nopeaa maalia Alexis Sanchezilta ja Jorge Valdivialta. Arturo Vidal ehkä vielä toipilas, vaihdettiinkin pois. Australia näytti aluksi täysin vastaantulijalta, mutta he saivat rivit kasaan ja Cahillin puskumaali osoitti terävyyttä. Jotenkin asemasodaksi ottelu sitten kääntyi, Chilen lopullinen ratkaisu vasta yliajalla. Kysymysmerkiksi Chile vielä jäi, mutta haavoitettua Espanjaa on nyt iskettävä säälimättä, jos menestys kiinnostaa.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Lähetä kommentti