maanantai 2. kesäkuuta 2014

Uutta kantabaaria etsimässä: Black Door

Yllättävän kylmä etelätuuli, lähes Perämeren fiilistä. Pyöräilin Lohesta Töölönlahden reunaa rautatieasemalle (steissille?), mutta sitten päätin kävellä loppumatkan.

Black Door on kova ennakkosuosikki uudeksi kantabaarikseni. Se on viime vuosina ollut tarjonnan laadultaan paras Helsingin keskustan baari. Pikkulinnunkin kannattaisi olla huolissaan, Puotilassa on nyt liikaa jämähdetty pohjoismaiseen tarjontaan. Mustan Oven laajentuminenkin tehty huolella ja tiskilläkin voi istua. Mutta ei tämäkään vierailu nyt vakuuttanut, yllättävän vähän asiakkaita. Tietysti koulut päättyi samana päivänä, mutta ei moinen koskaan Leskisessä näy. Aina pitäisi löytyä riittävästi minunkaltaisia henkilöitä,  joilla ei ole enää mitään suhdetta suvivirteen. Ikävästi paikalla myös liikaa päihtyneitä ihmisiä, aina huono merkki laatuolutpaikassa. Mutta todella tyrmäävä paikkahan BD on, pelkästään hanoissa kymmenkunta kokeilematonta, lähes kaikki mielenkiintoisia. Ehkä kämppä olisi pitänyt hankkia Punavuoresta. Black Doorissa olen joskus bongannut jopa suomenruotsalaisia, muissa laadukkaissa olutbaareissa en ole tähän eksoottiseen etniseen ryhmään törmännyt. Siinäkin yksi BD:n etu, juuri nämä vaikeasti lähestyttävät ihmiset ovat aina minua suurena Ruotsi-fanina kiehtoneet. Kainuussa ja Oulussa heihin ei törmää oikeastaan koskaan.


Täällä nyt lopulta Ruosniemen ja Sorin Vientiassistentti Gosea. Muuan seuraamani tviittaaja tunnusti juoneensa tätä nimenomaan Black Doorissa eikä aiemmin mainostamassaan Kittyssä. Mutta ei se mitään, löysin siis tänne omatoimisestikin. Vehnäoluttuntumaa, yllättävän makeaa. Ehkä ensimmäinen suomalainen gose ja kyllä parantamisen varaa vielä jää. Vain 4,1%, vahvuuskin voisi olla korkeammalla. Happamampaa pitäisi olla ja leimallinen suolaisuus olisi hyvä tuntua heti maussa. Varmaan suolaa on kuitenkin lisätty keittoon. Kun tietää etsiä, niin jotain sellaista vivahdetta voi aistia. Vuonna 2000 kävin Leipzigissa päiväreissulla Berliinin-lomalta. Kuulin huhua harvinaisesta oluttyylistä juuri matkan alla, netti oli voimissaan jo silloin. Leipzigista löytyi kolme eri gose-tuotetta, kaikki mielenkiintoisia. Lähellä vehnäoluita ne ovat, mutta ei yleensä niin tiiviisti kuin tämä variaatio.




Lopulta riiliäkin, Fuller's Fool's Gold, vain 4 %. Uutuustuote, tosin samanniminen löytyy ainakin Plainilta. Hyvin hunajainen, kukkainen, herkkä, kevyt. Ei siis ekstreemiä mutta onhan näin kevyessä juomassa hienoa perinnettä, sessioitavuus huipputasoa. Kuivempi saisi tietysti olla, normaalia valitustani. 




Viimeiseksi vielä toinen riili, Thornbridge Puja 6,4%. Jasmine IPA. En täysin ymmärrä tällaista jasmine-villitystä, BrewDogillakin oli talvella näitä virityksiä. Kukkainen juttu ei nyt vaan maistu kovin hyvältä, liian makeaksikin tämä kääntyy. Pehmeää olutta ja kaikin puolin kunnossa, mutta silti ei innostanut. Kotimatkalla erehdyin ajamaan Töölönlahden itäpuolta, järkyttäviä mäkiä, Oulussa ei mitään vastaavia.

2 kommenttia:

John Fifa kirjoitti...

Muistelisin, että ainakin jollain Helsinki Beer Festivalilla Beer Hunter'silla oli gose tarjolla. Siinä ei tosin ollut juurikaan tuntuvaa happamuutta, vaikka maitohappoa oli kuulemma lisätty olueen. Tuo Ruosniemen ja Sorin uutuus täytyy käydä testaamassa myös.

Nimetön kirjoitti...

Fool's Gold kuvien perusteella session ykkönen, vaikka kuvassa itse olueen ei kiinnitä juurikaan huomiota.