Hieman poreilevaa hiilihappoa, vaahtoa muodostuu vahvasti. Väri on lievästi samea keskikultainen. Tuoksu on pihkainen, hieman nahkeaa sitrusta. Maku on raikkaampi, sitrusta taatusti, mutta hiilihappoa tuntuu nyt tosiaan olevan hieman liikaa, se laimentaa muita makuja. Maussa on kirpeämpää marjaa, karviaismarjaa, jotain herukkaisuutta. Pihka on selvästi tuoksua heikompaa, mutta kyllä se maistuukin. Jälkimaun katkeroita ei tarvitse etsiskellä, kuivana ne alkavat kerääntyä, mutta eivät oikein pääse iskemään täydellä forssilla. Kohtuullisen makea karamellinenkin kokonaisuus on, ykkösversio tuntui kuivemmalta. Mitään ongelmaa oluessa ei ole, mutta aivan originaalin tasolle tämä ei tunnu kohoavan.
Viking Maltin Sahtimallas ainoa maltbillissa, vahvuutta 6,8%. Katkero tulee Columbuksesta, aromilähteinä Cascade, Citra ja Simcoe. Kuivahumalina samat kuin aromissa, lisäksi Centennial. Laskennallinen IBU jopa 150. Kovaa kamaa siis raaka-aineet. Lopputuloksen humalointi ei tunnu noin vahvalta, mutta se nyt on vain minun aistimus. Ensikokemukseen verrattuna siis lievä pettymys, mutta kaapissa on vielä Harrin tupla-IPA. Odotukset ovat korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti