Semih Kaplanoğlu: Yumurta

Vanha nainen kävelee kohti kameraa, sitten poispäin kadoten usvaan, karua maaseutua. Hypnoottinen avaus turkkilaisessa leffassa vuodelta 2007. Päähenkilö on keski-ikäinen istanbulilainen runoilija ja antikvariaatin pitäjä, joka palaa kotiseudulleen (Tire Länsi-Turkissa, lähellä Izmiriä) äitinsä kuoltua. Elokuvan nimi tarkoittaa munaa. Vähäpuheista meininkiä. Maaseudun ja suurkaupungin arvot kolahtavat yhteen, globaalia resonanssia, vaikka Turkissa tietysti varsin erilaiset kuviot Länsi-Eurooppaan verrattuna. Kerronta on hidasta ja viipyilevää, unet ja muut fantasiat puskevat väliin. Päähenkilön ja nuoren serkkutytön sukulaisvierailuilla pientä road movie -fiilistä. Wenders ja Kaurismäki tulevat mieleen, näppärä leffa, vaikka jännite ei aivan tiheimpiä olekaan.