Stadin High Sleep Evening IPA 2.0

Suvilahden massiivisen kaasukellon varjossakin alkaa tareta terassilla omituisen lämpimän toukokuun viimeisenä iltana. Raymond Chandlerin inspiroiman transsendenttisen länsirannikon IPAn uudessa versiossa tuoretta sitrushedelmää, todella herkullinen suutuntuma, appelsiinin makeutta satsuman valkoisten osien kuivempaan jänteisempään mehukkuuteen kääntyen. Erinomainen juotavuus, silti varsin täyteläinen mallastuki. Katkeruus on todellakin vahvempi kuin Stadilla yleensä, ei kohtuuton, mutta kohtuullisen tuolle puolen hakeutuen. Tähän voi nyt olla tyytyväinen, tavoitteet lähestyvät. High Sleepin ensimmäisessä keitossa oli ongelmia, mutta kuten alustavasti ehdin viime perjantaina toteamaan, niin nyt osuu lähemmäs häränsilmää. Suunnitelmissa panimolla on vielä kolmaskin definitiiivinen versio. Stadin Panimobaari, 31.5.2016.

Amager No Rice & Curry

Merkillisellä tarinalla varustettu lager Amagerilta. Tanskalla oli pieni Trankebar-siirtomaa Intiassa parisataa vuotta ja tällaista kamaa olisi sitten sikäläiseltä panimolta roudattu Kööpenhaminaan. Kuulostaa aavistuksen epäuskottavalta IPA-irrottelulta, mutta mitäpä siitä. India pale lager siis, 5%, mallasta suutuntumassa, hedelmää yllättävän vähän. Humalaa löytyy enemmän takapotkusta yllättäen, katkeruus on kohtuullista. Ihan hyvää terassijuomaa tämäkin. Kuikka, 31.5.2016.

Roosters Highway Fifty-One, cask ale

Helteisenä alkuiltana juuri pumppuun päässyttä golden alea. Vain 3,7%, kirkas, kevyt, puhdas. Katkeruus korostuu hauskasti keksisyyden ohella, mutta onhan runko ohut. Erinomainen kausiolut. Cask-oluen tulevaisuus Suomessa on koko ajan vaakalaudalla, uudet kotimaiset pienpanimot eivät ole asiasta innostuneet ja tuonti voi hiljentyä perinteisten brittifanien alkaessa ukkoutua. Saadun tiedon mukaan esimerkiksi Oulussa Leskinen harkitsee tuoreoluesta luopumista kesätauon jälkeen. Kuikka, 31.5.2016.

Warpigs Real Estate Mongol

Lähibaarissani Molotowissa tulee aivan liian harvoin käytyä, nytkin osuin paikalle rautakauppareissun ohessa. Terassilla paisteessa oli aivan liian kuuma, mutta sisällä miellyttävän viileää. Hämmentävästi BrewDog-hana oli vaihtunut Warpigsiin. Aika hurjaa, että Kööpenhaminan panimobaarin tuotteita tarjolla Vaasankadulla heti kun lopulta ehdin vierailla paikan päällä. Kiinteistömongoli on APA, 6,4%. Raikasta ja tuoretta, sitruksinen lähtö. Hyvä runko tukee hedelmäisyyttä, mutta takapurenta jää vaisuksi. Molotowin pullokaapissa perinteiseen tapaan monenlaista, silmiin osui Bell'sin Expedition Stout arvattavasti hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Molotow, 30.5.2016.

Siren Undercurrent

Vielä ehdin ennen junaan hyppäämistä tsekata uuden gastropubin Ilves-hotellia vastapäätä. Hanaolut Englannista, oatmeal pale ale, perushedelmää, kaura ei leimaa kokonaisuutta, puhdasta settiä hyvin kevyellä katkeruudella. Kyseessä tietysti Sirenin karvalakki/entrylevel -tuote, vain 4,5%. Fiksu pieni paikka, hieman samaa ideaa kuin Oulun Kauppuri5:ssä, joka tietysti paljon pienempi paikka. Tampere, The Bull, 28.5.2016.

Nordic APA Bitter Pale Ale

Tampereella dominoiva Gastropub-ketju on siirtynyt oluen valmistukseenkin Nordic-nimellä ja nyt tarjolla ensimmäinen näyte Hämeenpuiston uudessa Rillinki-terassibaarissa. Sameaa kamaa, hyvää hedelmää kylmässä lähdössä. Puhtaalta tuntuu, mukavan brittityylinen katkeropuraisu takaosassakin. Hieman liian tavanomainen tapaus, uudelta panimolta 2016 Suomessa odotetaan kuitenkin nyt reippaampaa starttia kuin peruspalea. Tampere, Rillinki, 28.5.2016.

SOPP 2016, Tampere

Suuret Oluet, Pienet Panimot -festivaalikiertue taas käyntiin, suomalaisen craft-oluen juhlaa pääsin nyt ensi kertaa kokemaan Tampereen Keskustorilla. Yllättävän iso operaatio, lähes Helsingin mittaluokkaa, koko tori hallussa. Puitteet muuten tuttua kamaa, puolen litran juomaämpäri kouraan ja tiskeille norkoilemaan. Tuttuja melko vähän liikkeellä, mutta parkkeerasin pääosin tutun oululaisen pariskunnan pöytään neljän tunnin session ajaksi.

Ensimmäisenä osuin Makun tiskille, uusi kesäolut Simeoni hienovireisesti pehmeän maltaisen hedelmäisesti puhdasta kamaa. Niin siistiä, että haluttaisi heittää kuraa sekaan. Oululaisen Maistilan slovenialaisella Styrian Auroralla sinkkuhopitettu Single Hoppit ei sekään juuri särmikkäämpi, liian kylmää ja hartsista, hedelmäisyys jää karkeaksi. Jyväskylän olutpaavi Hannu Nikulainen on nyt saanut 20000 olutta maisteltua ja juhlan kunniaksi paikallinen panimo Hiisi on tehnyt oikeaoppisesti nimetyn Nikulator-doppelbockin, 8,5%. Punaruskea, pähkinää ja makeaa leipäistä mallasta. Hyvin tyylinmukainen, mutta omaan makuun liian makea. Luultavasti Hannu itse kuitenkin tykkää kovasti tämäntyylisestä kamasta.

Nokian panimo on viime vuosina tehnyt pelkästään maitokauppakamaa. Nyt Nokialla kuitenkin pieni koelaitteisto, jolla pystytään tekemään eksperimentaalisempaa kamaa. Ensimmäisenä kokeilin very extra special alea, VESAa, 5,2%, toffeeta, pähkinää, matalat hiilihapot. Hyvin ESB-tyylinen lopputulos, periaatteessa ok, mutta ei sitten kuitenkaan. Saimaa tarjosi hieman yllättäen Blue Skies IPAa, joka aikoinaan Bruuverin tekemänä oli siihenastinen huipennus. Nyt 7,5%, sameaa, kirpeähköä hedelmää, ei tunnu tuoreelta, hedelmäisyyttä sinänsä monipuolisesti, kohtuullinen katkeruus. Ei tässä alkuperäisen Blue Skiesin ominaisuuksia juurikaan ole. 

Beer Hunter'sin Kiwi IPA 5,5%, kylmää, aprikoosia, hyvä trooppinen hedelmäisyys, mutta runko ohut ja katkeruus kohtuullista. Nokian toinen vahva (6,0%) uutuus Timo IPA kirpeää karviaismarjaa, liian makeaa, ei riittävästi katkeruutta. Hollolan Kultainen Hirvi oli golden ale, 5%. Aika tunkkainen, ei kunnolla hedelmää, eikä katkeruutta, mallasrunkokin horjuu. Ruosniemen Koodari-lager 5,7%,  hedelmää maltaan seassa, kylmää, omituisen yrttinen kokonaisfiilis. Nyt en tykännyt yhtään, lagerin jylhä tyylikkyys on menetetty kokonaan. Vihanneksisuus jyrää maltaan ja humalan liiton kokonaan, ikävä kyllä.

Lapuan Mallaskuu uusi panimotuttavuus, Top Hat -alessa 5,2%, ruohoista tuoreutta, ei hedelmäisyyttä, mutta hyvä kirkas ulkonäkö. Lupaavaa tämä on, mukava katkeruuskin löytyy. Plevnan Mr. Equinox on jenkkilager,  5,6%. Kissanpissaa, hedelmää, yllättävän kova katkeruus. India lagerina toimii aika hyvin, mutta jotain häiritsevää tässä on. Lopuksi Maistilan imperial stout Musta Jaska 8,2%. Hyvin puhdas, paahtoa ja kuivaa katkeruutta löytyy kahvisuuden seasta. Ehkä lievää yksiulotteisuutta. Mielenkiintoisia oluita olisi ollut lisää tarjolla, mutta kapasiteetti täyttyi tässä vaiheessa.

Kevätilta Stadin Panimolla

Työviikon päätteeksi pääsin vierailemaan Stadin Panimoon, jossa Timo Konttisen isännöimänä päästiin maistelemaan käymistankeista uusimpia tuotteita. Paikalla oli muutakin henkilökuntaa ja erilaisten sidosryhmien mielenkiintoista edustusta. Akuuttina tilanteena oli päällä Alkossa myydyn Gasometer Grapefruit IPAn kohtalo, osa erästä oli arvoituksellisesti pilaantunut ja se jouduttiin vetämään myynnistä pois. Vastoinkäymisistä huolimatta panimolla on täysi vauhti päällä ja luottamus tulevaisuuteen pysyy vahvana. 

Illan löysänä teemana oli humalat. Timo Konttistahan voidaan pitää alan kotimaisena auktoriteettina, kukaan muu ei ole yhtä perusteellisesti perehtynyt humalamarkkinoihin ja tuonut eksoottisia uusia lajikkeita Suomeen. Pienenä provona heitin äskeisen Amager Batch 1000:n kahdeksan eri lajiketta, olisiko siinä jo liikaa? Ehkä on, Konttisen mielestä korkeintaan noin viidellä lajikkeella pitäisi saada aikaan riittävä lopputulos. Olennainen ongelma on eri lajikkeiden epätasalaatuisuus. Saman lajikkeen aromit ja niiden voimakkuudet vaihtelevat tilauserittäinkin merkittävästi. Vaihtelevuus johtuu humalan tuoreuden ja keräysajankohdan lisäksi mm. kasvupaikka-, ilmasto-, kuivaus-, pelletöinti-, pakkaus-, kuljetus- ja varastointiolosuhteista. Ei siis mikään yksinkertainen yhtälö. 

Tätä ongelmakenttää on syytä miettiä, mutta tärkeämpää on tietysti oluesta nauttiminen. Kiinnostavin kohde oli ilman muuta uusi versio vuodenvaihteessa ideoimastani High Sleep Evening IPAsta, jonka ensimmäinen keitto kahdella eri humalavariaatiolla jätti toivomisen varaa. Jälkikäteisanalyysissä yhdeksi ongelmakohteeksi identifioitui hiiva, joka on nyt vaihdettu toiseen. Varsinaisia speksejä en ehtinyt sosiaalisessa tilanteessa rekisteröimään, mutta katkerohumalana saksalainen Taurus ja alkoholipitoisuus on nyt hieman noussut, 7,2%. Aromit edelleen länsirannikolta. Kunnon arviointi täytyy tehdä uudestaan, mutta tasapainoisemmalta uusi versio vaikutti, katkeruuskin on lisääntynyt. Muutkin maistelijat tykkäsivät. Stadin Panimobaari, 27.5.2016.

Founders KBS 2016

Foundersin Kentucky Breakfast Stout on jo niin tunnettu brändi, että pullon kyljestä löytyy pelkkä KBS-lyhenne. Itse olen aiemmin juonut vuoden 2010 versiota Grand Rapidsissä. Vuosi siis bourbon-tynnyrissä, kahvia ja suklaata, tällä kertaa 12,4%, pullotettu 02/11/16. Musta runko ja beige vaahto. Vanilja hehkuu tuoksussa, silmät kiinni voisi kuvitella nuuhkivansa bourbonia. Pehmeää ja täyteläistä, paahteisuus on samettisoitunut, tumma suklaa enemmän esillä kuin kahvisuus. Ei tunnu läheskään niin makealta kuin 2010-versio. Varsinkin peräosa kuivuu mukavasti nielussa. Laatutavaraa edelleen. Ostopaikka Helsinki, Hakaniemen Alko.

Kraftwerk Humalove Canis Lupus

Tapasin Humaloven voimakaksikon äskeisellä Kööpenhaminan reissulla. Miehet olivat pitkällä paluumatkalla Puolasta, jossa he olivat olleet panemassa. Törmäsin nyt heidän toimintansa hedelmään Hakaniemessä, joskin tämän täytynee olla peräisin aiemmalta reissulta. Kraftwerk on myös käkipanija, varsinainen fyysinen fasiliteetti on ollut Wąsoszin panimo, jonka tuotteita Humalove on tuonut Suomeen. 

Susiolut on coffee rye brown porter, 5,4%, vehnää, kahvia, kookosta, brittihumalia. Ruskea rumahko väri, heikosti vaahtoa. Tuoksussa vahvasti kahvia. Maku on flätti, leipäisen maltainen, hieman suklaisen makea, kevyesti katkera. Tykkään matalahiilihappoisista oluista, mutta tästä ne puuttuu käytännössä kokonaan ja se on huono piirre. Ohuehko runko ei vaikutelmaa paranna. Ei juuri vakuuttanut, kahvi jäi loppujen lopuksi liian pieneen rooliin. Ei tosin luultavasti ollut valmistajan tarkoittamassa kunnossa, joten ei sen enempää johtopäätöksiä. Ostopaikka Helsinki, Hakaniemen Alko.

Maku Double IPA

Tuusulan vanhempi perinnepanimo verrytteli keväällä tupla-IPA -sarjassa Me So Hoppy -tuotteella. Haasteellisessa maistelutilanteessa kohdattu olut vaikutti onnistuneelta. Nyt sitten tarjolla suuremmalle yleisölle suunnattu tylsemmin nimetty variaatio. Vahvuutta on hilattu lähes yhtä radikaalilla tavalla hurjemmaksi kuin hallitus maitokaupparajassaan eli 8,5% -> 9,2%. Vaahtoa syntyy vähäisesti, tuoksussa on lievää mausteisuutta, yrttejäkin. Maku on reippaammin hedelmäinen, karamellipastillisuutta löytyy, selvästi pujahtaa alkoholin poltettakin esiin. Jälkimaussa katkeruus on mukana, mutta siihen sekoittuu jotain makeampaa komponenttia. Sitruksisuutta oli aiemmassa versiossa, tästä se tuntuu puuttuvan. Hiilihappotaso on kohdallaan, mutta kokonaisuus on karkeahko. Ruosniemi oli tällä kertaa paljon vakuuttavampi. Tämä oli selvä pettymys, raskaassa sarjassa Makulla on vielä tuunattavaa. Ostopaikka Helsinki, Hakaniemen Alko.

Ruosniemi Diplomi-Insinööri

Porilainen lähiöpanimo repii empaattisesti oluidensa nimet harmaasta toimistoympäristöstä. DI tuli ensi kertaa vastaan viime kesän SOPPissa, nyt Ympyrätalossa. Käsittääkseni SOPP-version vahvuus oli vain 7,5%, nyt uskottavammin tupla-IPA -suuntaan 8%. Columbus, Simcoe ja Amarillo, voiko niillä mikään mennä pieleen? Olut on saatu kauniin kirkkaaksi, mutta nenä jää hieman tyhjäksi edelliseen Amageriin verrattuna. Karamellisempaa hedelmää sieltä leijailee. Maussa on pehmeä havuneulainen patja, jota tukee tanakka mallasrunko. En huomaa SOPPissa aistimaani yrttisyyttä. Hiilihappoa hillitysti, mukava katkeruus seuraa jatkossa. Aika näppärää, mutta hieman matalaprofiilista. Ei mitään ongelmia, ei tunkkaisuutta, mutta hieman enemmän makuja voisi toivoa. Suoraviivaista voimaa on, ei yksiulotteisesti, mutta ei kovin monimuotoisestikaan. Tykkään kyllä, hyvää kamaa tämä on. Tällä hetkellä Porin ykköspanimo? Ostopaikka Helsinki, Hakaniemen Alko.

Amager Batch 1000, pulloversio

Lämpimässä alkukesän illassa tuli innostuttua hieman liian pitkälle juoksulenkille Vantaanjoen suistomailla, mutta onneksi jääkaappiin oli varattuna palautusjuomiksi IPA-tyyppisiä oluita. Äskeisellä Kööpenhaminan reissulla tuli kysäistyä Fermentorenin omistajalta hänen suosikkejaan tanskalaispanimoista. Ne olivat Beer Here ja kuulemma tilapäisistä vaikeuksistaan selvinnyt Amager. Amager on oikeastaan omakin suosikkini ja Alkosta löytyi nyt panimon juhlakeittoa, jonka hanaversio ei kuitenkaan viime syksynä oikein kolahtanut. 

Käytännössä kirkas kultainen ulkonäkö, melko nopeasti katoavaa vaahtoa Spiegelaun IPA-dildossa, lainatakseni keikkakeittäjä Mikko Salmen inspiroitunutta termiä. Appelsiinia ja aprikoosia tuoksussa, makeaa ja trooppista. Maussa alhaisesti hiilihappoa, mukavan pehmeää hedelmää. Mallasrunko ei kovin tukevalta tunnu, mutta kyllä se tämän kuorman kestää. Ei liitua tai vihanneksia. 6,5%, humalia mukana jo mäskäyksessä. Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi Ace, Centennial. Ehkä jo hieman liikaa, siis liian monta lajiketta.  Chinookin pihkaa löytyy, mutta Sorachin tillisyys jää taustalle. Tuoretta ja puhdasta, katkeruus on onnistumisskaalan alarajoilla, mutta kyllä sitä voi pitää riittävänä. Vakuuttavaa jälkeä, tykkäsin nyt enemmän kuin hanaversiosta. Ostopaikka Helsinki, Hakaniemen Alko. 

Beer Hunter's Mufloni Ruis-IPA

Uutta porilaista ruisolutta Kalliossa, 6%, hyvin tummaa IPAksi. Hapan tuoksu, happamuus jatkuu hedelmäisessä maussa. Tuskinpa sour ale tavoitteena, joten tässä on jostain pilaantumisesta kyse. Leipäistä makeahkoa maltaisuutta taustalla ja kohtalainen katkeruus, mutta etikkaisuus sotkee kokonaisuuden pahasti. Beer Hunter's oli pitkään Suomen laadukkaimpia panimoita, mutta viime aikoina on tullut esiin ongelmiakin, esim. DIPAn pulloversiossa ja CCCCC IPAn laatuvaihteluissa. Toivottavasti ei mitään pahempaa, vaan homma saadaan kuntoon. Ongelmahan saattoi olla tässä baarinkin päässä. Harkitsin asian mainitsemista baarimestarille, mutta kiire puski kulttuuririentojen pariin ja vetäydyin pois. Kuikka, 24.5.2016.

7 Fjell Ulriken Double IPA

Sörnäisten norjalaisbaarissa uusi panimotuttavuus Bergenin kupeesta. 8,5%, Samea ruma olut.  Trooppista hedelmää, makeaa karamellia, hartsia. Nahkeaa, raikkaus puuttuu. Onneksi ei vihanneksia, mutta liian makea tämä on. Katkeruus jää alemmalle keskitasolle. Tupla-IPAa monet yrittävät tehdä, harva onnistuu. Ølhus Oslo, 22.5.2016.

Maku 60° Cran PA

Harvoin tulee lentokenttäbaariin pysähdyttyä laskeutumisen jälkeen, mutta nyt ei ollut sunnuntaipäivänä kiire minnekään. Löntystelin sivuterminaaliin ja ostin yli kympillä karpalokeppanaa. Tuusulan cranberry pale alessa siis 4,7%, nihkeää marjaisuutta. Lievää happamuutta, mutta mallas ei peity kokonaan. Katkeruutta ilahduttavasti loppuliu'ussa. Karpalon maku ei kuitenkaan tunnu sopivan kokonaisuuteen, tämä olisi parempi olut ilman sitä. Vantaa, 60°, 22.5.2016.

Moortgat Maredsous Tripel

Maredsousin 10 eli tuhti tripel on tuttu takavuosilta hanaversionakin, mutta en näköjään ole siitä ennen blogiin kirjoittanut. Numero on pudonnut nimestä pois, mutta vahvuus on edelleen tasan 10%. Ei siis mahdu Suomessa ns. "vahvojen" oluiden luokkaan, jota aletaan ensi vuonna myydä maitokaupoissa. Reipasta vaahdonmuodostusta, rungon väri lähes identtinen Belhavenin pilsin kanssa. Tuoksussa yllättävää happamuutta, jopa hevostalliaromia. Maku on hiilihappoisen hedelmäinen, myös makean karamellinen. Lievästi maustevivahdetta, mutta ei kunnon pippurisuutta. Ei tietenkään katkeroa ja kokonaisuus on tunkkainen. Aivan liian makea minun makuun ja perinteistä huolimatta varsin surkea suoritus tyylissään. Saman konsernin Ommegang tekee Upstate New Yorkissa paljon kovempaa kamaa. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.  

Belhaven Craft Pilsner

Craft-termin tyly raiskaaminen on yleistä Yhdistyneessä Kuningaskunnassakin. Greene King -nimisen teollisen jätin omistama skottikonttori tarjoaa röyhkeästi käsityöpilsneriä, jota ensi vuonna voitaisiin ehkä myydä Suomessa maitokaupassa. 4,8% siis, selvästi samea keltainen ulkoasu. Tuoksussa makeaa karamellia, miksei mansikkaakin. Maku on maltaisemman ruohoinen, väsähtänyttä viljaisuutta, mutta takapotkussa on hieman voimaa, katkeruus on havaittavaa. Pahvinen tunkkaisuus leimaa ikävä kyllä kokonaisuutta hieman rapeamman ensivaikutelman jälkeen. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.  

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Syrjäinen synkkä kostea kolea saari, jota hallitsee totalitaarisesti kahdeksanhenkinen Neuvosto. Naiset on alistettu lukutaidottomiksi hanttihommiin ja unien näkeminen on kriminalisoitu. Itärannan dystopian alku oli yhtä tervanjuontia, mutta vähitellen seikkailullinen tarina alkoi luistaa. En juuri lue tämänkaltaisia romaaneja, mutta kovin omaperäisenä asetelmaa ei voine pitää. Mieleen tulee välillä Neuvostoliitto, Pohjois-Korea ja Isis. Tarina on väkivaltainen ja loppuun asti synkkä, pientä valon kajastusta tarjoaa kahden nuoren naisen keskinäinen romanssi. Itäranta sotkee realistisen vastarintaliikeromantiikan sekaan fantasiaa ja unia. Tyyli on monisanainen, paljon konkreettista kuvausta, joka ei kuitenkaan vie tarinaa nopeasti eteenpäin. Se tekee romaanista helppolukuisen, kärryiltä on vaikea pudota pois, kunhan sinne kankean alun jälkeen pääsee kiipeämään. Rakennelma on epäilemättä taitavasti rakennettu, mutta ei lukukokemus miellyttävä ollut. Tykkään myös täyteläisemmistä henkilöhahmoista, tässä päähenkilöksi muodostuu totaalisesti virtuoosimainen kirjailija, jonka luomat hahmot ovat pelkkiä marionetteja. Oletan, että tämä on yleinen ongelma fantasiagenressä. Mm. siksi en ole siitä koskaan innostunutkaan. Siis näppärä, mutta kylmäksi jättävä kokonaisuus.

Mallaskoski Rainy Summer Wheat Lager

Päivän hämmentävien olutkieltohöllennysuutisten kannustamana kipaisin lähikauppaan hakemaan katoavaa kansanperinnettä, 4,7-prosenttista olutta. Mallaskosken vehnälager onkin sopivasti vielä kokeilematta. Pelleily on tosiaan Seinäjoella lopetettu ja nytkin tuoksu hönkii trooppista hedelmää. Tuttu kissanpissainen maku ja etiketistä varmistuu, että Mosaic-humalahan siellä työtään tekee. Hiilihapot matalalla, kepeää hedelmäistä makeutta, tätä on vaikea lageriksi tunnistaa, aromihumala hallitsee niin voimakkaasti kokonaisuutta. Katkerohumaliin ei ole sitten enää budjetti riittänyt, mutta tämä sopii Mallaskosken uuteen imagoon erinomaisesti. Ensi kesänä tämäkin olut on kai sitten hieman täyteläisempi. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.

Stadin South Pacific IPA Galaxy

Australialaisversio samasta Etelämeren IPAsta. Kun tämä on nyt vain 5,2%, niin ehkä ei kyseessä ole IPA, vaan APA, Australian Pale Ale. Lyhennehän tietysti sekoittuu American Pale Aleen, mutta mitäpä siitä. OzPA? Ei tässä suurta eroa ole NZ-versioon, ehkä hieman enemmän hedelmää, enemmän monipuolisuutta, siis parempi olut. Katkeruus tässäkin hyvää ja runko ohut. Silti useimpiin aiempiin Stadi-oluisiin verrattuna aromaattisuutta sordinoitu huomattavasti. Stadin Panimobaari, 18.5.2016.  

Stadin South Pacific IPA Nelson

Sain vainun, että Suvilahdessa olisi uutta Etelämeren kamaa tarjolla. 5,2%, uusiseelantilainen Nelson Sauvin siis varmaan pääroolissa. Lähes kirkas kullanvärinen olut. Stadin yleiseen tasoon verrattuna tavallista maltaisempi lähtö, trooppinen hedelmä jää taustalle. Hieman ohut runko, mutta todella hieno pitkäänkestävä katkeruus. Jos Stadi on lähtemässä korostamaan katkeruutta aiemman aprikoosikiivi-aromaattisuuden kustannuksella, niin suuntaus on ilman muuta kannatettava. Ideaalitapauksessa haluaisin tietysti molemmat mukaan. Tässä siis aromaattisuus jäi sivurooliin. Stadin Panimobaari, 18.5.2016. 

Bruuveri Delta Dullards

Bruuverin uutuuslager, 5,2%. Maltainen suutuntuma, viljaista settiä täyteläisesti. Väri hieman hellesiä tummempi, käsittääkseni ei kuitenkaan karamellimallasta, münchenerillä mennään. Saaz-aromit häipyy rivakasti, Hallertau-katkerott tarttuvat makuun paremmin. Makeus nousee esiin, varsinkin lämpimämpänä. Periaatteessa ihan hyvää teutonikamaa, mutta vähän puolitiehen eri osa-alueet kuitenkin jäävät. Bruuveri, 18.5.2016.

Bruuveri Kontiki IPA

Bruuverin Ilkka Sysilä ehdotti vaatimattoman blogini elävöittämiseksi hieman tieteellis-tilastollisempaa näkökulmaa. Nythän tässä on menty ihan subjektiivisella hedonismiasenteella. Totta kai tällaistakin voidaan harkita. Tyypillisesti arvioin oluen ensi kerran tavatessa ja sitten se jää huomioimatta, vaikka ehkä uusiakin kohtaamisia tulee eteen. Nyt pääsin Bruuveriin kokeilemaan taannoista olutta hieman kypsemmässä muodossa retrospektiivisesti. Kyseessä vakuuttava Tyräoja Vesiruohorock, jota myytiin sittemmin HBF:ssä Kontiki IPA -nimellä. Pari kuukautta vanhaa kamaa, greippituoksua edelleen. Maku on hyvin kuiva, hedelmän raikkaus on kadonnut, mutta kuivempaa greipin kuorta puskee esiin. Katkeruus on säilynyt, ehkä silti aavistuksen laimeampana, mutta aromit väistämättä ovat muuntautuneet vähemmän intensiivisiksi. En silti näe tässä erityisempää pointtia, tällaiset oluet pitää vaan juoda mahdollisimman tuoreina. Bruuveri, 18.5.2016. 

Mikkeller Three Floyds Boogoop

Aikaa olisi vielä ollut kurvata Viktoriagaden Mikkeller-baarissa, mutta päätin vetää reissun viimeisen oluen matkan varrella asemalle Taphousessa. Buckwheat wine voisi olla Warpigsin tekemää, mutta Proef tässä näköjään valmistuspaikka on. 10,4%, mäntyä ja hedelmää, nyt on lämpötila kohdallaan. Alkoholi hieman läikkyy yli. Ei oikein miellyttävä, yksiulotteinen suoritus, tattari ei ehkä sovellu kovin hyvin tällaiseen. Kööpenhamina, Taphouse, 15.5.2016.

St Austell Proper Black, cask ale

Sade taas niskassa. Harri Vaaralan suitsutuksen takia päätin vielä tsekata Charlien baarin riilitarjonnan. Tässä Pilestræden baarissa aika tuntuu pysähtyneen noin vuoteen 1989, vaikka eihän tämä aivan niin vanha paikka ole. St Austellin CDA on tuttu jo kegistä, nyt sitten caskattuna. 6,0%, musta. Pehmeää mallasta ja hedelmää. Real ale on kyllä mahtavaa parhaimmillaan. Tässä on täyteläisyyttä kunnolla ja kevyt katkeruus jatkaa peräosankin herkullisuutta. Kööpenhamina, Charlie's, 15.5.2016. 

Lervig Barley Wine 2016

Päätin lopulta kokeilla yhden stavangerilaisen. Aika tumma barley wine, kypsytetty vuosi viskitynnyrissä, luultavasti Jack Daniel'sissa. 12,5%. Viski maistuu, mutta ei kuitenkaan niin vaniljaista makeutta kuin monissa impeissä. Hedelmää on mukana liian kylmässä juomassa. Katkeruus viskin lämpimässä sylissä löytyy jälkimaussa. Kokonaisuus on kuitenkin karkea. Lämmetessä siirappisuuskin lisääntyy. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 15.5.2016.

Dry & Bitter Uprising IPA

Uusi paikallinen valmistajatuttavuus, IPAssa 6,5%. Aika samannäköinen samea vaaleanruskea olut kuin Flying Couchilla. Hieman kirpeämpi, appelsiinia lähellä nyt, mutta ei vielä greippinen. Tasapainoa on, katkeruuskin hallussa. Karkeampi tämä on silti kuin Lentosohvan olut. Kohtuullisesti jengiä paikalla, mukava tunnelma niin kuin aina tässä baarissa. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 15.5.2016.

Flying Couch Hop Duck IPA

Sade taukosi, tallustelin hitaasti Ørsted-puiston halki klo 14 aukeavaan Ørsted Ølbar, jossa nyt Lervigien seuraan tullut tanskalaisia IPOja. Humala-ankassa 7,1%, aika sameaa hiekan väristä olutta. Puhdasta sitrusta, klementiiniä. Makeutta ehkä liikaa, mutta katkeruus aika vakuuttavaa. Tanskalaisessa tasossa lähes huippukamaa. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 15.5.2016.

Gamma Smokenhagen

Hauskasti nimetty imperial stout, 8,9%. Savua todellakin tuoksussa. Tervainen maku yllättävän voimakas, kääntyy sitten makean pastillisuuden suuntaan. Runko on eilisiin imppihirmuihin verrattuna ohut, mutta jotakuinkin riittävä. Katkeroa ei ole. Ei vieläkään muita asiakkaita. Kööpenhamina, Banksia, 15.5.2016.

Gamma Half Measure

Liitutaululla tyylisuuntana IPA, mutta ilmeisesti baarin omistajan tarinan mukaan pelkkä pale ale. Sama mies oli juonut vatsansa soureista sekaisin edellispäivän festivaalilla. Ehkä sour-fanaatikoilla todellakin vatsa on avainasemassa. Trendimurroksessa hopheadeista tulee sour bellyjä? 5,9%, tanskalaista valmistetta. Hyvin maltainen, jopa pähkinäinen. Ei tosiaan sitruksesta tietoakaan ja katkeruus korkeintaan kohtuullista. Vaisuksi jää. Kööpenhamina, Banksia, 15.5.2016.

Rocket Currant Moon

Festivaalin jälkeinen helluntaisunnuntai sateinen Kööpenhaminassa. Löyhät suunnitelmat muiden oululaisten (tai enhän nyt oikeastaan enää ole oululainen) kanssa menivät ristiin ja maleksin yksinään läpi keskustan Banksiaan. Uusi australialaisteemainen gastropub entisen belgibaari Tatoverede Enken paikalla sisäpihalla Kongens Nytorvin liepeillä. Olutosa puoli kerrosta katutason alapuolella, ruokapuoli ylempänä, siellä en käynyt. Ei muita asiakkaita puolen päivän aikaan. Olutmatkailijan kohtalo on yleensä karu. Jos ei jonota tuntikausia infernaalisessa tungoksessa, niin sitten kärvistelee yksinään. Paljon Omnipolloja jäljellä keskiviikon tap takeoverista. Valitsin kuitenkin paikallisen panimon berliner weissen 4,1%, varmaankin jotain herukkaa seassa. Punainen väri, lievästi hapan, hevosensatulaa hieman yllättäen. Maitohappobakteerit korvattu brettalla? Herukka hallitsee varsin vaisua kokonaisuutta. Kööpenhamina, Banksia, 15.5.2016.

AleSmith Vietnamese Speedway Stout

Vasta nyt ehdin reissulla Mikkellerin perusbaariin. Melkoinen tungos, mutta ei mahdoton. Oletettavasti vietnamisella kahvilla ryyditetty versio äskettäin Suomessa myynnistä vedetystä vauhtijuomasta. Kahvinen ja kuiva, pähkinäisen täyteläinen ja vahva. Aika kova tämä on, katkeroakin lopussa. Kööpenhamina, Mikkeller Viktoriagade, 14.5.2016.

Fermentoren Kellerbier

Omistajan tarjoamana vielä talon kelleriä. Viljaa, mallasta täyteläisesti, ei katkeruutta runsaasti. Varsin miellyttävää matalaprofiilista kamaa. Kööpenhamina, Fermentoren, 14.5.2016.