perjantai 6. toukokuuta 2016

Robert Rossen: Lilith

En ole ennen nähnyt tätä Robert Rossenin viimeistä elokuvaa, tehty siis 1964 vaikuttavan biljardileffan The Hustlerin jälkeen, Jack Salamancan romaanin tulkinta. Eugen Schüfftan taas kamerassa, jälleen erinomaista jälkeä, vaikkakin täysin erilaista. Savuisista baareista on siirrytty sateisen luonnon ääreen mielisairaalan puistoissa Marylandissa, mustavalkoisena edelleen. Potomac-joen kosket kuohuvat ja keskiaikaisia ritariperinteitä vaalitaan turnajaisissa Barnesvillessa. Jazzahtavaa musiikkiakin, mutta aika ahdistavaa fiilistä hitaan startin jälkeen. Melodraama korostuu lopussa, joka jää suhteellisen arvoitukselliseksikin. Warren Beattyn armeijasta lähtenyt hoitaja rakentaa kinkkisen suhteen Jean Sebergin potilaaseen. Insestiin ja lesboseksiin vihjaillaan, joten 60-luvulla tämä oli sensaatiomaista kamaa. Gene Hackman vastaa lievästi humoristisesta kevennyksestä Beattyn ex-tyttöystävän aviomiehenä, hauskaa ennakointia Barrow-veljesten draamaan kolme vuotta myöhemmässä Bonnie & Clydessa. Mielenkiintoista myös nähdä Peter Fondan esiintyminen ennen Easy Rideria, harvinaista herkkua sekin. Traagista Jean Sebergiä en ole oikeastaan nähnyt ennen muualla kuin Godardin A bout de soufflessa, todella kaunis tässä ja vaikuttava suoritus.   

Ei kommentteja: