Olvin syysuutuuksia 2018

Olvi on lähettänyt syksyn mittaan kahteen otteeseen muutaman näytteen uusista oluistaan. Ensimmäisen lähetyksen haltuunotto oli haastavaa Oregonin reissun takia, mutta käsittääkseni sain kotiutettua kaikki neljä tarjolla ollutta tuotetta.

Selvästi hämmentävin tapaus Olvin uutuuksissa on Hi-Hop Mild IPA. Vain 2,5%, Amarillo, Crystal ja saksalaisversio Cascadesta. 40 EBU. Todella kaunis kultainen olut, tuoksussa voimakkaasti sitrusta ja herukkaa. Maku on aromaattisen hedelmäinen, parfyymisyys jatkuu jollain tavalla maussakin. Mallas ei ole kovin pinnassa, mutta kyllä se sieltä tuntuu, kyllä tämän sokkonakin olueksi tunnistaisi. Tässä on saavutettu jotain samanlaista, johon britit kykenevät keveissä caskatuissa bittereissä ja golden aleissa. Erittäin puhdasta ja raikasta kaikin puolin, toisin kuin Nokialla, Pyynikillä tai Saimaalla, muutaman pienemmän, mutta vaisumman kilpailijan mainitakseni. Olvin oluet ovat innoittaneet naapuriblogisti Kusettajan pohtimaan oluen raikkautta yleisemmälläkin tasolla. 

Totta kai Hi-Hopin runko jää ohueksi, mutta makua on niin paljon ettei se erityisemmin haittaa. Peräkärry on kevyt, tanakampi katkeruus tasapainottaisi olutta, nyt se on liikaa hedelmäinen ja hieman keksisen maltainen. Yllättävän kova puhdaspiirteinen suoritus Olvilta. Tai eihän se enää mikään yllätys, onhan onnistumisia tullut jo pitkä rivi. Ehkä eniten yllättää oluen keveys, löytyykö tälle markkinasegmenttiä? Ei ole kuitenkaan täysin alkoholiton eikä riitä päihtymistä tavoitteleville.

Toinen näyte vahvempi versio American Brown Alesta, nyt 5,0%. Kirkas punaruskea väri, oikein kaunis. Tuoksussa makeaa marjaisuutta, suhteellisen kevyesti tosin. Matalahiilihappoinen, hieman paahteisuutta, myös makeaa karamellisuutta, mutta kovin nopeasti maku ohenee. Jälkimaussa sentään hieman katkeruutta, EBU-lukema nyt 37, viime vuonna 35. Olennaisesti maku ei tunnu viimevuotisesta muuttuneen, mutta tämähän ei ole minun suosikkityylejä, monet voivat tykätäkin.

Kolmantena Olvin Jouluolut, tänä vuonna nyt hieman vahvempana, 5,0%. Blogista näyttää löytyvän arvio vuodelta 2007. Tämäkin kovin kaunis olut, kirkkaan punaruskea väri pehmeällä vaahdolla. EBU 28, pastöroimaton tuote, ei tärkkelystä. Tuoksussa karamellista maltaisuutta. Maku on liian hiilihappoinen, nahkean makea, maltaisuus esillä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi täyteläisenä. Ehkä sentään hieman täyteläisempi kuin se 2007-versio, mutta ei tämä silti mikään kummoinen tuote ole. Ehkä näitä vielä tehdään ikään kuin vanhasta muistista. 

Ensimmäisessä lähetyksessä oli mukana myös Sandels Pils, mutta sen ehdin juoda epähuomiossa ilman muistiinpanoja. Perus-Sandelsia enemmän katkeruutta, ehkä palaan siihen vielä jossain vaiheessa.