Kakola Brewing -vierailu

 Vuosi sitten hankin junaliput Turun SOPPiin, tarkoitus oli samalla reissulla tsekata Kakolan panimon terassi. Juniin tuli kuitenkin maskipakko juuri reissun alla. En ollut silloin tottunut niihin ja päätin skipata koko reissun. Uusi yritys vuotta myöhemmin ja nyt Kakola oli saanut jo taproominkin valmiiksi. Keskiviikkoiltana Kakola Brewing kuitenkin ilmoitti sulkevansa ovet koronatapauksen takia. Sääennustekin lupasi märkää keliä ja harkitsin taas matkan hylkäämistä. Ennuste kuitenkin parani, joten ehkäpä Turku sopisi ohjelmaan ilman Kakolaakin. Onnekkaasti sitten perjantai-iltana Kakola kertoi avaavansa taproomin lauantaina. Niinpä junailimme Nyforsin Arin kanssa Turkuun, jossa mukaan liittyi Tampereelta lähtenyt Alasen Timo. 

Klassisen pizzalounaan jälkeen funikulaariradan juurelle, vaikka laitteen toimintavarmuus ei ole herättänyt luottamusta. Päätimme Arin kanssa riskeerata, vaikka uhkana oli tuntikausien kärvistely peltilaatikon vankina. Timo oli testannut vekottimen aiemmin, eikä tuntenut nyt tarvetta uusia elämystä. Vastoin odotuksia harmaa kaunotar liikkui, melkoisen nytkähdellen, mutta ylös päästiin ja ovetkin avautuivat. Ensivierailu Kakolan mäelle, jossa vaikuttavia suurikokoisia kivikasarmeja vielä enemmän kuin kuvittelin. Yhdestä rinnerakennuksesta löytyi sitten panimo, jonka yhteydessä amerikkalaistyylinen taproom, väljät tilat sisällä, edessä kapea terassi. Superverkostoituja Nyforsin kautta pääsin vaihtamaan muutaman sanankin Eeva Torniaisen kanssa, joka on panimon perustajia. Panimolla käytettävissä olevat tilat ovat nyt täynnä, joten laajenemisvaraa ei tässä kohtaa ole. 

Muutamia Kakolan oluita olen maistanut aiemmin, nyt hanassa tarjolla 10 erilaista. Kaikkia ei ehtisi kunnolla kokeilla, joten päätin keskittyä muutamaan etukäteen kiinnostavimpaan. Seurueen muut jäsenet valitsivat viiden oluen 10 cl maistelusetin, mutta itse en ole vielä sen käyttöön kypsynyt. Ensimmäisenä kokeiluna Atelier 19 Double IPA, 8,0 %. Varsin mausteinen maku, pihkaa, enemmän yrttinen kuin hedelmäinen. Erikoinen päävivahde, en muista ennen tavanneeni, ilmeisesti humalista peräisin, koska ei kai tässä mitään lisäaineita ole. Kuiva ja katkerakin olut, mutta ei siis kovin tasapainoinen. 

Bunsi on kevyt stout, 5,0 %, mukana näköjään kanelia ja vaniljaa. Maistellessa en lisäaineita tiennyt. Hyvin suklainen, maltainen ja leipäinen. Makeaa marjaisuutta mukana myös, ei oikeastaan katkeruutta. En oikein tykkää näin makeasta stoutista, varsinkaan näin kevyen rungon kanssa. Atelier 18 Megastout olikin sitten kunnolla rotevampi, peräti 16,0 %. Hirvittävän vaniljainen tuoksu. Makeaa, jäätelövohveli tulee mieleen. Maku ei niin vaniljainen kuin tuoksu. Suklaata, hieman puumaisuutta, alkoholikin tuntuu. Jälkiruokajuoma-ainestahan tässä on, mutta jää varsin yksiulotteiseksi. 

Päätimme tässä vaiheessa poistua, jotta ehdimme tsekata täysipainoisesti SOPPin. Sokkeloiselta mäeltä löysimme pienen hakemisen jälkeen suoremman reitin kohti juhlapaikkaa. Tällä kulmalla mäkeä oli hotellikin, joten varsin monipuolista tarjontaa entisellä vankila-alueella on.