Tampereen ja Helsingin jälkeen vuoroon Turun bakkanaali. En ole aiemmin koskaan Turun festivaalissa käynyt. Nyt kolmatta kertaa Mannerheiminpuistossa Mikaelinkirkon vieressä. Kirkko on Port Arthurin kaupunginosaa, mutta puisto taitaa jäädä ulkopuolelle. Aiemmin SOPP on ollut jossain muualla. Tuttu SOPP-asetelma, alue nyt selvästi pienempi kuin Tampereella tai Helsingissä. Mukana muutamia panimoita, joita ei aiemmissa juhlissa ollut, joten maisteltavaa löytyi. Tapasin Anikó Lehtisen ja Olli Majasen, muita alan merkkihenkilöitä en havainnut. Panimoiden edustajia lukuunottamatta tietysti. Sää melko tuulinen, mutta sade pysyi poissa, oikeastaan ihanteelliset olot.
Aloitin naantalilaisen Mallasseppien tiskiltä. Olen aiemmin maistellut Leka Extra IPAn, mutta tämä Leka red IPA ja vain 5,5 %. 40 IBU, Cascade, Citra, Simcoe. Sameaa, ei kovin punaista. Varsin ohut, kevyesti hedelmää, ei oikein muuta. Seuraavaksi Paloaseman Kissauniversumi 2080. Tyylisuuntana india space lager, 7,0 %. Oikeasti siis india pale lager, jonka ensimmäinen versio on ennestään tuttu. Se oli yhtä vahva kuin 2080, mutta humalat varmaan vaihtuneet. Tässä oseanialaiset Nelson Sauvin, Vic Secret ja Galaxy. Tässäkin vain lievästi hedelmäisyyttä, kuivaa ja maltaista on. Aika raikasta ja puhdasta, mutta ei katkeruutta.
Keveämpien verryttelyoluiden jälkeen Mallasseppien Sahdin pariin. Tymäkästi 9,0 %, tummanruskea väri. Leipäinen, makea, ei liian makea, mutta banaanimaisuutta kuitenkin. Hyvin puhdaspiirteinen ja virheetön, mallikasta jälkeä. Erinomaista, että uusimmatkin pienpanimot ovat ottaneet sahdin ohjelmistoonsa, vaikka en itse tyylin erityinen ystävä olekaan. Helsingin SOPPissa jäi tsekkaamatta Olu Brykin Raumin kehuttu puolukkasahti, jonka missasin nytkin. Se oli jo päässyt loppumaan.
Tässä vaiheessa pääsin (taas Nyforsin Arin kautta) istuskelemaan Lindenin tiskin taakse, ikään kuin backstage-alueelle. Hauskaa juttelua Mikko Lindenin kanssa ja oli mielenkiintoista seurata festivaalikäyttäytymistä tällaisesta näkökulmasta. Samalla siemailin Lindenin Hefeä, joka siis tietysti hefeweizen, 5,5 %. Sahdin jälkeen tietysti ohut, mutta ei epämiellyttävällä tavalla. Tyylin makeahkoa laitaa, tasapainoinen kuitenkin, useimmat tyylin ominaisuudet hyvässä kuosissa.
Fiskars ei ole suosikkipanimojani, mutta pitkästä aikaa päätin kokeilla tuotantolaitoksen tarjontaa. Floridus on Flanderin punaisen tyylin edustaja, Jaana Hihnalan mukaan siis Uniq Drinksin pöpölinjaa. Sekoitus oluista, jotka kypsyneet vuoden sherry-, akvaviitti- ja bourbontynnyreissä, 7,7 %. Hyvin hapanta ja hedelmäistä. Kuivassa oluessa puumaisuus esillä huomattavasti. Intensiivistä on, mutta ei oikein tyylin klassikoiden monimuotoisemmalla tavalla.
Vaasalaisen Bock's Cornerin tiskiltä poimin Juniper Eisweizenbockin. Siis katajavehnäjääpukki, kuulostaa hieman sahtimaiselta. 12,0 %, ruskeaa ja sameaa. Banaania, alkoholia, makeutta. Raskasta on, ei kovin hyvä juotavuus. Session viimeiseksi vielä kahden edellisen jälkeen raikastavampaa olutta. Valinta osui Stadin Low Awake NEIPAan, jonka missasin Helsingin SOPPissa. Sameaa on, kirpeyttä ja herukkaa. Todellakin raikasta, kepeää mehuisuutta. Puhdasta on, Stadin parasta tasoa ilman muuta tässä tyylissä. Mukavaa oli taas, poikkesimme vielä ennen kaupungista poistumista Alvar-baarissa, jossa join hyväkuntoista Plevnan Tomahawkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti