14 vuoden tauon jälkeen pieni annos Charles Willefordia. Postuumin The Shark-Infested Custardin jälkeen miehen ensimmäinen julkaistu teos vuodelta 1953. Jonkinlainen pienoisromaani, vain hieman yli 100 sivua. Kindle-versiossa oli myös samanniminen kolmenäytöksinen näytelmä hieman erilaisella tarinalla, sitä en viitsinyt kuin selailla. Nimihenkilö ja kertoja Russell Haxby on käytettyjen autojen kauppias sodanjälkeisessä San Franciscossa. Mies on sosiopaatti, kavaltaja, huijari, arvaamaton baaritappelija ja naimisissa olevien naisten saalistaja. Kyseessä ei ole varsinainen rikosromaani, vaikka Willeford asetelmaa lataakin kohti James M. Cainin tarinoita. Enemmän tämä on Jim Thompson -tyylistä lakonista tylytystä, pulp fictionia riisutuimmillaan. Paikallisväri on todella vahvaa, San Franciscon ydinkeskustan ohella käydään Marin Countyn Sausalitossa. Ajankuvakin erinomainen, mustia sotilaita palailee Japanista. Melkoisen melodramaattista menoa, naispäähenkilön puoliso on 20 vuotta vanhempi syfiliksen henkisesti vammauttama mies. Haxbyn temppuvalikoimaan kuuluu mm. McCarthyn kommunistijahdin hyödyntäminen omaksi edukseen. Haxby lukee James Joycea ja kuuntelee klassista musiikkia. Näin moraalitonta tekstiä harvoin näkee, mutta Willeford oli omaa luokkaansa. Tämä on täysin luonnosmainen teos, mutta tuttu tyyli on jo hyvin nupullaan.
2 kommenttia:
Oletko nähnyt Willefordin kirjaan perustuvan The Burnt Orange Heresy -elokuvan? Vaikka ei olekaan rumaa ja likaista noiria, niin sanotaan vaikka art noiria koska elokuva sijoittuu taidemaailmaan. Yhtä kaikki aivan samanlaista saastaa kaikki ihmiset.
Enpä ole nähnyt, näkyy valmistuneen juuri ennen koronaa. Mielenkiintoisia näyttelijöitä. Kirjan olen joskus lukenut.
Lähetä kommentti