Tätä suosittua seikkailuelokuvaa esitettiin Suomessa nimellä Kadonneen aarteen metsästäjät. Se on yllättävän laimea ja tylsä muunnelma, melkein kuin Viisikko-kirjan nimi. Alkuperäisen nimen raamatullisuus on häivytetty, kristinusko ei 1981 Suomessa ollut mikään kaupallinen menestystekijä. Toisaalta sitä ei nimetty luovemminkaan tyyliin "Senkka nenästä, Indiana Jones", kuten siihen aikaan oli yleistä.
Spielbergin ohjausta markkinoitiin aikoinaan vanhanaikaisen seikkailun paluuna, ikään kuin simppelinä viihteenä, josta on poistettu sanomalliset saarnaamiset. Sellainen elokuva tavallaan onkin, mutta kyllähän siinä monenlaista "sanomaa" on. Natsiroistot olivat juutalaiselle Spielbergille luonteva ratkaisu, mutta kiinnostavin on ehkä koko elokuvan huipentuma suunnilleen puolivälissä Kairon kadulla. Mustapukuinen arabi heiluttelee uhkaavasti valtavaa sapelia. Indiana Jones katsoo hetken kyllästyneenä, vetää sitten revolverin ja ampuu lakonisesti uhittelijan. Kohtauksessa tiivistyy hämmästyttävästi USA:n ja muslimimaiden vastakkainasettelu. Sillä oli jo 1981 historiaa, mutta erityisesti tämä kohtaus ennakoi tulevaa tähän päivään asti.
Ensimmäinen Indiana Jones -elokuva kokosi hämmästyttävän tekijäjoukon. Ohjaaja Steven Spielberg ja tuottaja George Lucas saivat eniten huomiota, mutta mielenkiintoisin luova voima oli ehkä käsikirjoittaja Lawrence Kasdan. Kasdan ohjasikin sitten laadukkaita elokuvia, mutta ei ole täysin kyennyt lunastamaan lupauksiaan. Nyt katsottuna Raidersista tuli usein mieleen David Leanin Lawrence of Arabia, joka tunnetusti on Kasdanin suosikkielokuvia. Karen Allenin hahmo on niin hawksilainen kuin olla voi ja Kasdan on tietysti hillitön Hawks-fani.
Katsoin ensi kerran Raidersin keskellä kuuminta elokuvainnostustani. Näin niihin aikoihin valtavasti vanhoja klassikkoja ja tämä uutuusteos kalpeni väistämättä niiden rinnalla. Viihdyttävä elokuva ilman muuta, mutta paljon parempiakin on. En pystynyt (tai edes halunnut) näkemään elokuvateollisuutta laajemmassa skoupissa ja missasin elokuvan tärkeyden. Todella vaikutusvaltainenhan Raiders on ollut ja tavallaan uuden aikakauden alku. Mutta ei se nytkään nähtynä mikään mestariteos ole, leffa tuntuu ajoittain jopa hidasrytmiseltä. Uskottavuus menee viimeistään rekkarallikohtauksessa, jossa ehkä tarkoituksellisesti siirrytään jo absurdiin sarjakuvamaisuuteen. Loppuratkaisun olin melkein jo unohtanut, se on niin huono. Bond-tyyliselle saarelle päädytään ja hämärä tunkkainen mystiikka tuntuu peittävän tai pettävän koko edeltäneen elokuvan. Citizen Kane -epilogi Washington DC:ssa pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti