Kun 00-luvun lopulla Kaislassa pääsin maistelemaan Schneiderin ja Brooklynin Hopfen-Weisse -kollaboa, olin täysin myyty. Luultavasti join olutta myöhemminkin, mutta pitkään aikaan en ole olueen törmännyt. Vastaavia hybridejä on tullut vastaan muiltakin tekijöiltä, mm. Malmgårdilta. Nyt sitten Schneiderin olut tuli vastaan lähi-Alkossa, Brooklyn ei enää tässä mukana. Oluen nimessä muiden nyky-Schneidereiden tapaan näkee Meine-sanaa, mutta sitä en kyllä pullon etiketistä löydä. 8,2 %, 40 IBU, Hallertauer Tradition ja Hallertauer Saphir. Resepti vaikuttaa siis samalta kuin aiemmin.
NEIPAmaisen sameaa, tosin vaaleanruskea, ei kuulaan keltainen, tiheä pienikuplainen valkea vaahto. Hyvin sitruksinen parfyyminen tuoksu, Hallertaustakin sellaista nykyään löytyy, hunajaista ja kukkaista siitepölymäistä aromia myös. Maku on pehmeän hedelmäinen, mausteisuutta on, weizenin esterisyys on siellä, mutta selvästi nyt joukkuepelaajana, ei pääse sooloilemaan samalla tavalla kuin streiteissä weizeneissa. Onhan tämä aikamoista, aivan tällaista tykittelyä en muistanut oluen olevan. Täyteläisyyttä ja monimuotoisuutta on. Jopa peräkärry on saatu kytkettyä, ei se raskas ole, mutta harvemmin Baijerissa nähty tällaistakaan. Oikein nautinnollista kamaa kertakaikkiaan. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
2 kommenttia:
Oli uunilohipäivä. Norjan lohta, keskipala, suolaa, roseepippuria reilusti. Juomaksi kokeilin tätä TAP 05:ttä. Mahtava yhdistelmä.
(Vehnäolut se lohen kanssa kuuluu olla, muttei banaanimaiset sovi, amerikan weizenia pitää olla.)
Nimenomaan, saatana!
Lähetä kommentti