Takaisin kiipeäminen rinteeseen ja AMO-panimossa olikin jo pöhinä päällä. Jotain brittityyppejä, ehkä kanta-asiakkaita, ehkä omistajan tuttuja, ehkä itse omistajia. Hyväntahtoista herjaa tuli havumetsämiehelle, sehän on ihan mukavaa. Yllättävän mittava tarjonta baarissa, tällaista en todellakaan odottanut LX:n pettymyksen jälkeen. Yhdeksän olutta hanassa, istumapaikkoja vain katukäytävällä tai sitten jyrkkien portaiden johtamalla parvella. Kokeilin ensi katua, mutta sadekuuron takia nousin sitten ylös. IPAssa 6,7 %. Ruskeaa, pehmeää, maltaista, ei katkeroa. Ei sinänsä tökkinyt mikään, mutta tuttuun tapaan tästäkin WCIPAsta puuttuu hedelmäisyys kokonaan. Lissabon, A.M.O., 31.3.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti