Lomailin ensi kerran Lissabonissa marraskuussa 1992. Oluttarjonta rajoittui silloin käytännössä Sagresiin ja Superbockiin. Tammikuussa 2005 olin kaupungissa työmatkalla ja tilanne ei ollut juuri muuttunut. Maailmannäyttelyalueella oli kuitenkin Pariisista tutun Frog-panimobaariketjun Frog At Expo, varsin yllättävää. Sitä panimoa ei Lissabonissa enää ole, mutta kuten nelisen vuotta sitten Portossa huomasin, craft-buumi jyllää Portugalissakin vahvasti. Olin menossa Lissaboniin viime marraskuun lopulla, kun omikron-muunnos koronasta räjähti päälle. Lissaboniin olisi vaadittu baareihinkin testaustodistus parin päivän välein. Se ei kuulostanut oikealta lomanvietolta. Peruutin reissun viime hetkellä ja nyt uusi yritys. Jatkolento Amsterdamista hollantilaisella Transavia-yhtiöllä, samalla menin Portoonkin neljä vuotta sitten. Tämäkin kone aivan täynnä. Schipholissa menin mielestäni tarvittavilla dokumenteilla lähtöportille, mutta minut ohjattiin silti eri tiskille. Jonne ei muuten ollut mitään ohjausmerkkejä. Siellä rokotustodistus ja Portugalin locator-lomake tutkittiin manuaalisti ja uuteen boarding passiin leima. Sillä sitten lähtöportin jonon hännille. Lissabonissa ei mitään tarkastusta, kävelin suoraan koneesta metrojunaan. Alamedassa vaihto vihreälle linjalle ja Rossiossa ulos keskustaan. Miellyttävä 16 asteen lämpö klo 20 illalla. Laukku hotelliin ja ensimmäiseen baariin.
Lähimpänä craft-paikkana CANIL-panimon baari Douradores-kadulla. Terassikeli siis, paljon nuorta äänekästä jengiä sisällä. Parkkeerasin baaritiskille, siinä vielä muutama tuoli vapaana. 32 hanaa. Osa olutlistasta omituisesti katossa, en ole ennen moista nähnyt. Toimii kohtuudella, kun istuu tiskillä. Otin janojuomaksi panimon tsekkikölschiä, 4,5 %. Ruohoista, puhdasta, kuivaa, maltaista, oikeastaan tyyliluonnehdinta aika osuva, lievää hedelmäisyyttäkin on. Lissabon, CANIL Douradores, 25.3.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti