Lissabonissa on neljä panimobaaria Marvila-alueella, jonne ei oikein näppärästi pääse kävellen tai raideliikenteellä. Vetäisin lentokentältä hankkimalleni Viva Viagem -kortille arvoa ja nousin 728-bussiin Comercio-aukiolla, yleissuunta jokirantaa ylöspäin. Hillitöntä ruuhkaa bussissa. Olin muka tsekannut päätepysäkin nimenkin, mutta semmoista en huomannut bussissa. Kun näin ikkunasta Musa-panimon, hyppäsin ulos. Musa ei pitänyt vielä olla auki, mutta jengiä kovasti sisällä. Painuin pokkana sisään, neidot pyöritteli silmiä ja päätin kysyä tilanteesta. Jokin yksityistilaisuus, okei okei, fine by me, mutisin samaan tapaan kuin Elliott Gould Altmanin The Long Goodbyessa Philip Marlowena, häntä koipien välissä takaisin kadulle. Dois Corvosin paikassa yllättävän näyttävä sinunen kaunis talo keskellä pienteollisuusaluetta. Iso sisätila, hillittömästi hanoja. Juuri eteen sattui jenkkituristeja flighteja tilaamassa, mutta rynnin niiden ohi varaamaan terassilta pöytää. Ensimmäisenä maistoon Weekend, kuvassa vasemmalla, 6,5 %, 28 IBU, oikein näppärää, samea, sitrustuoksu. Pehmeä ja raikas. Hedelmäinen, puhdas. Ei katkeruutta, mutta silti tykkään. Lissabon, Dois Corvos, 26.3.2022.
1 kommentti:
Ennen kuulumatonta, että jokakekkerin Arde ei onnistu soluttautumaan jengiin, vaan peljästyy neitoin silmäin pyörittelyä; Bambergissakin puhallettiin berberin helmat liehuen yksityistilaisuuden keskiöön ja otettiin koko show haltuun kunniavieraina, saatana!
Lähetä kommentti