Pōhjala Frændi

 Sain Jarkko Nikkaselta kutsun viime viikolle maistelemaan uutta Pōhjalan Cellar Series -olutta, joka on kypsynyt yhdeksän kuukautta Orkney-saarten Highland Park -viskitynnyreissä. Kyseessä on Edrington Finlandin oma projekti, tislaamolta tilattiin sopivat tynnyrit ja toimitettiin ne Tallinnaan panimolle. Pieni erä, vain Suomen markkinoille. Olut julkaistiin viime viikolla ravintola Brondassa pitkän illallisen yhteydessä. Harmittavasti en päässyt paikalle aiemmin varatun Kainuun hiihtoviikon takia, mutta Jarkko lupasi kuitenkin olutta maisteltavaksi. Edringtonin Janne Ahola ottikin yhteyttä ja käväisin firman toimistossa Pasilan Triplassa hakemassa näytteet. Janne pakkasi oluen kyytipojiksi annokset neljää erilaista Highland Park -viskiä, 12-, 15- ja 18-vuotiaat sekä Cask Strength -variaation. 

Imperial Stout siis kyseessä, peräti 16,0 %, 35 IBU, kauraa ja ruista mukana. Vahan kanssa sai taistella aika pitkään, ennen kuin sain korkin auki.  Mustaa tietysti, ohuesti sain vaahtoakin syntymään. Tuoksussa on runsaasti kypsää hedelmää, liköörimäistä ja sherryistä otetta, jonkinlaista lakritsaa, jopa salmiakkiakin. Maku on pehmeä, nyt tulee skottiviskin vivahteita mukaan, ne täyteläistävät hedelmäistä päätuntumaa. Paahteisuutta tässä ei kovin vahvasti ole. Hieman odottamaani enemmän makeutta on, onneksi se pysyy hedelmäisenä eikä käänny karamelliin asti. Kuohkeaa on, juotavuuskin erinomaista. Kyllä tämän arvaa vahvaksi juomaksi, mutta ei viinaisuus tule esiin millään tavalla. Suklaisuus lämmetessä lisääntyy. Katkeruutta ei oikein tunnu, näin vahvassa oluessa se olisikin yllätys. 

12-vuotiaan viskin kanssa hedelmäisyys tuntuu oluessa korostuvan, jotain kuivempaa päärynäisyyttäkin ehkä nousee. 15-vuotias viski nosti esiin luumuisempaa vivahdetta, nyt siis taas makeampaan suuntaan. 18-vuotias tuotti kuohkeutta, nyt viskin maku alkoi suussa jo hallitsemaan, olut jäi sivurooliin. Sama tietysti Cask Strengthin kanssa, nyt olut hiipui lähes huomaamattomaksi. Pehmeää luumumehua viskin rinnalla. 

Varsin vaikuttava olut tietysti, pyöreää pehmeyttä makean hedelmäisyyden jyllätessä. Ei liikaa makeutta kuitenkaan, näin vahvassa stoutissa se on hyvä suoritus. Tässä on nyt selvää kypsytyspotentiaalia havaittavissa, joten ehkäpä poikkeuksellisesti jätän yhden pullon ikääntymään odottamaan mahdollisesti erilaisia makukokemuksia.