Nocturnessa 6,0 %, 68 EBU. Mustaa on, lähes beigeä vaahtoa. Paahteinen, melkein tervainen tuoksu, kypsää luumuista hedelmääkin. Maku on paahteinen, aluksi hieman lakritsisen makea, suklaata ja kahvia. Kuivempaa tuhkaisuuttakin kyllä nousee mukaan varsin täyteläiseen kokonaisuuteen. Monimuotoisuutta on mukavasti, jälkimakukin lievästi katkera. Paahteisuutta on harvoin liikaa oluessa minun mielestä, mutta nyt käy mielessä, että vähempikin voisi riittää. Mutta maukasta on, pehmeän kuohkeaakin. Tyylissään ilman muuta parhaita viime aikoina juoduista. Tuntuu, ettei export stoutin optimaaliseen 7% vahvuuteen tätä tarvitsisi vahvistaa. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
torstai 17. maaliskuuta 2022
Rye River Nocturne Export Stout
Olutkulttuurin monipuolistuessa ja kansainvälistyessä Suomessa 1990-luvun alkupuoliskolla myös irlantilaisten kostea St. Patrick's Day rantautui tänne. Olikohan jo 1993, kun Murphy'sin stout-tölkkejä kiskottiin Oulun Oluthuone Leskisessä hilpeissä tunnelmissa. Sittemmin olen viettänyt juhlapäivää monenlaisissa ympäristöissä. Kovinta meno oli varmaan 2003 juhlimismetropolissa New Orleansissa, vaikka Patrick ei siellä taida bileistä nousta edes top teniin. Korona-aikana St. Patrick pelkistyi viime vuonna siihen, että join tölkin Guinnessiä Vallilassa. Kovin näyttäviksi eivät juhlallisuudet kohoa tänä vuonnakaan hiihtolomaoloissa Kainuussa. Pitkäripaisesta löytyi kuitenkin soveliasta juomaa irlantilaisesta Rye Riverin craft-valmistamosta, joka mainostaa olevansa The World's Most Decorated Brewery. Ohhoh, jääkö siis Pyynikkikin kakkoseksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti