Janoisen Lohen ja omistajayhtiön Momentinin 30-vuotisjuhlat piti järjestää tammikuun lopulla, mutta koronan toistaiseksi viimeisin aalto hukutti suunnitelmat. Nyt maaliskuun puolella päästiin asiaan toisella yrittämällä. Janoinen Lohi oli siis ensimmäinen "kalaravintola" 1992, Tennispalatsin Vastarannan Kiiski avattiin muutamaa päivää myöhemmin. Lohi on pysynyt varsin samanlaisena kaikki vuodet, oma "kantapaikkani" Helsingin reissuilla oli nimenomaan Kiiski, joka muutti jo 1997 remontin tieltä Runeberginkadulle. Juhlissa paikalla oli Momentinin avainhenkilöitä Baltiaa myöten ja median edustajia. Pääsin ensi kertaa mm. jututtamaan televisiosta tuttua Juha Roihaa.
Teemu Lehto esitteli firman historiaa ja omiakin vaiheitaan mm. Esinahka-punkbändissä. Anekdootteja riitti ja muutkin Momentinin edustajat pääsivät ääneen. Enpä muista ennen sitäkään kuulleeni, että Momentin omistaa 15 % Viisi tähteä -mediayhtiöstä. Konsernin panimon Mallaskosken Jyri Ojaluoma esitteli juhliin suunniteltua bitteriä, jossa vahvuutta 5,2 % ja mm. brittiläistä Godiva-humalaa. Tätä päästiin tietysti maistamaankin, hyvä juotavuus, mallas ja hedelmäisyys tasapainossa. Cask-versiossa pienet särmät varmaankin olisivat vielä pyöristyneet. Saman pöydän puritaaniherrat Rokka ja Ylänne löysivät tuoksusta lievästi vihreää omenaa ja asiasta keskusteltiinkin Jyrin kanssa. Kieltämättä jotain sen kaltaista aromia oluesta huokuikin. Mutta ei siis mitään suurempia ongelmia varsinkaan maussa.
Juhlien kohokohtana oli vierailu Janoisen Lohen kellarissa, jossa yhtiön pitkäaikaisin työntekijä Esa Paloharju ja ravintolatoiminnan johtaja Jan Karppanen maistattivat kellarin aarteita. Ensimmäisenä Boonin Mariage Parfait Kriek 80-luvun lopulta, todella pölyinen pullo. Tässä ei enää paljon kirsikka maistunut, mutta muuten miellyttävää kuivaa kamaa, ei tosin oikein happamuuttakaan. Seuraavana vuoroon Boonin Apogee, muistaakseni vuonna 2019 pullotettu gueuze, 7,0 %. Brettaa, kuivaa hedelmää viehkosti, mutta monimuotoisesti, happamuuttakin hillityllä tavalla. Oikein mainiota, saattaa olla parhaita juomiani Booneja.
Sitten kaksi vanhaa Kasteelia. Ensimmäinen vuodelta 1994, tämä on pehmeää, kuivaa ja hapotonta, käytännössä flättiä. Sinänsä ihan juotavaa, mutta tämä on ehkä kuriositeetti. Tuli mieleen, että aikaisemmin olisi pitänyt juoda. Varsinainen yllätys oli sitten vielä vanhempi Kasteel vuodelta 1989. Siinä oli sherryistä hedelmäistä makeutta ja hiilihappoakin huomattavasti. Tuore Kasteelhan on överimakeudessaan käytännössä juomakelvotonta, mutta 33-vuotiaana alkaa näköjään päästä oikeuksiinsa. Erittäin mielenkiintoista ja nautinnollista. Juhlat jatkuivat vielä tästä, mutta itse päätin poistua Reginaan katsomaan harvinaista sotaelokuvaa. Enemmän muiden ja omiakin muistoja kalaravintoloista Mariaana Nelimarkan hienossa uudessa artikkelissa. Janoinen Lohi, 10.3.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti