PINTA Vibes Sound On Hazy DIPA

 Lisää heiziä olutta Puolasta, 7,8 %, 48 EBU, Talus, Sabro ja Belma. Aika samanlainen ulkonäkö kuin edellisessä. Tuoksu on huomattavasti parfyymisempi, muskottityylistä mausteisuutta havaittavissa. Näillä suhteellisen eksentrisillä humalilla saadaan aikaan varmaan sellaistakin. Toki hedelmäisiä ja hedelmäpastillisia vivahteita seassa myös. Maku on täyteläisen hedelmäinen, sitrusta ja ananasta, mutta todellakin myös mausteisempaa vetoa. Ei kuitenkaan epämiellyttävästi, särmää on aina hyvä olla, tässä se tuntuu toimivan hyvin. Moniulotteinen tyylikäs tuote vaativaankin makuun. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

PINTA Rebrew No To War! Kyiv DDH IPA

 Nyt osui eteen ensimmäinen Ukrainan tuhoamiseen tähdänneen sodan inspiroima olut. Puolalaisen PINTAn kollaboraattorina ukrainalainen Rebrew, joka sijaitsee hauskasti panimo-sanaa muistuttavassa Kiovan esikaupungissa Brovaryssa. Panimon nimi voi olla myös kunnianosoitus ukrainalaiselle jalkapallolegendalle Serhi Rebroville.  7,0 %, 35 IBU, sameaa ja vaaleankeltaista, ohut vaahto. Melonin ja ananaksen aromeja, tosin suhteellisen hennosti. Maku on trooppishedelmäinen, kuivahkosti, ananas ehkä edelleen päällimmäisenä esillä. Suhteellisen ohuelta tuntuu, vaikka siis täysi IPA-vahvuus kyseessä. Jälkimakuakaan ei erityisemmin. Mutta ei mitään horjahteluja, puhdasta mutta ohuehkoa NEIPAa on tarjolla sodan varjossa. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Etko Wishbone, tölkkiversio

 Wishbonea tuli juotua growlerista viime lokakuun jättiteistingissä ja silloin maistui erinomaiselta. 7,0 % siis, Citra ja Galaxy. Todella sameaa tämäkin, hieman edellistä vaaleampi. Reilusti trooppista hedelmää aromeissa, bensaa ja kissanpissaherukkaa myös. Maussa on ananas voimissaan, intensiivistä tropiikin huumaa parhaimmillaan. Puhdasta, raikasta ja kuivaa. Ei paljoa jälkimakua, mutta se ei nyt suuresti haittaa. Vetäisipä Etko melkoisen herkullisen tuplaiskun palleaan, laatu on nyt todellakin kohdallaan Helsingin ykköspanimossa (?). Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

 

Etko Hard Touché

 Sumukaljaa Herttoniemestä, 7,0 %, Citra, El Dorado, Vic Secret, Talus. Sameaa on läpitunkemattomasti, hyvä väri, valkeaa vaahtoa riittävästi. Hyvin appelsiininen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, nyt mangoa, ananasta ja melonia sitrusten ohessa. Kuivahko ja kevyesti kirpeä. Pieni katkeron näykkäisy nielaistessa. Oikein näppärä suoritus Etkolta. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Grieskirchner Sommer Märzen

 Vappuaatto on varsin kolea, mutta monopolin hyllylle on jo itävaltalainen kesäolut saapunut. Viimeksi join Grieskirchnerin olutta viisi vuotta sitten Wienin Krah Krahissa. Panimo sijaitsee Hitlerin kotiseudulla Braunau am Innin ja Linzin välillä. Kesämärzenissä on vain 5,0 %, täysin kirkasta, kullanväristä olutta. Maltainen, hieman öljyinen tuoksu. Maku on suhteellisen täyteläinen, lievästi makealla tavalla maltainen. Varsin ohut ensituntuman täyteläisyydestä huolimatta, yksioikoinen ja tylsäkin. Katkeraa jälkimakua saa turhaan odotella. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Hoppa Tripel

 Kun viime lauantaina olin Kouvolassa Ilkka Sysilän kanssa sotilasradiotapahtumassa, myös olutentusiasti Ari Nyfors oli sukuloimassa kaupungissa. Emme tienneet ennakkoon toistemme suunnitelmista. Ilkan kanssa päätimme sulkea pois vierailun Kuusankosken Hoppaan käytännön järjestelyjen takia, mutta Ari päätyi vierailemaan siellä. Sain nyt Arilta panimolta ostetun Hoppa-tripeltölkin, jota en mielestäni ollut ennen maistellut. Blogia selatessa huomasin, että olihan tämä tripel sittenkin mukana viime lokakuun jättiteistingissä, silloin toki pienellä annoksella. Nyt sitten tarkempi testaus tuotteesta. 

8,0 %, se on vähän alakanttiin tyylin yleistä vahvuutta ajatellen. Tölkin tekstiä lukiessa huomasin, että panimon nimi tulee vanhan TT-Fordin kutsumanimestä. TT on kuorma-autoversio klassisesta kantti kertaa kantti - T-Fordista. Hoppa-nimitys on ollut itselleni "aina" tuttu, mutta enpä ole tullut sitä ennen yhdistäneeksi panimoon. Hyvin ohut vaahto, kirkas kultainen väri. Tuoksussa on intensiivisesti belgihiivan esterimäisiä aromeja, sitrusmaista hedelmäisyyttä, oikein raikkaat odöörit. Maku on pehmeän pyöreä, belgihedelmäisyys on herkullista, puhdasta ja tasapainoista. Täyteläisyyttä on tripeliksi tarpeeksi, vaikka usein esillä oleva pippurisuus ei nyt mukana. Sitähän olin syksyllä kuitenkin havaitsevinani. Silloin en jostain syystä pitänyt täysin puhtaana, mutta nyt en sellaistakaan huomaa. Jälkimaku on varsin tyhjä, mutta Belgiassa ei siihen ole koskaan erityisemmin panostettu. Puhdasta, raikasta ja maukasta siis, pakko tämän on olla Suomen parhaita tässä tyylissä. 

HIMA Olutseppä Imperial Stout

 Toinen HIMA-uutuus, tässäkin Olutseppä mukana. 10,0 %, konjakissa uitettuja tammilastuja on seassa. Pulloon jääneen Kråkön etiketin ei pidä antaa häiritä. Aivan mustaa, vaahtoa ei oikein kehittynyt. Lasista kohoaa lämmintä rusinaista aromia, makeaa suklaisuutta, vähän luumuista hedelmääkin. Pehmeä maku, nyt suklaisuuden ohessa konjakin vivahdetta, liköörimäisyyttä on, sherryä ja portviiniä. Aika raskasta ja paksua, ei mitään sessioitavuutta havaittavissa. Lääkemäinen mausteisuus pinnalla, ei onneksi melassin tai vaniljan imelyyttä. Monimuotoisuutta kuivahkossa kokonaisuudessa, se on hyvä piirre imperial stoutissa. Edes lämmetessä olut ei makeudu lisää. Jälkimaun katkeruutta ei sentään ole päässyt syntymään. 

HIMA Olutseppä Bonfire Märzen

 On kulunut lähes kolme vuotta edellisestä HIMA-maistelustani, mutta kotiolutyhteisö elää edelleen koronan aikanakin. Sain Monosen Anssilta pari näytettä nykykunnosta. Ensimmäisenä märzen, joka on ottanut vaikutteita äskeisestä Olarin ja HOMBREn oluesta. Mukana Olutseppä, joka oli mukana syksyn 2020 HOMBRE-etäteistingissä, sekä Bonfire Brewing, joka taitaa olla itselleni ennestään tuntematon. 6,7 %, keskiruskeaa, hieman sameaa, heikohko vaahto. Tuoksussa karamellisuutta, maltaisuutta, molempia tosin aika hillitysti. Maku on täyteläisen maltainen, hieman mausteinen pikemmin kuin karamellinen. Hiilihappoa on ehkä ripaus liikaa. Muuten tämä on puhdaspiirteinen ja miellyttävä. Katkeruutta on toki huomattavasti vähemmän kuin Brew It Better Yourselfissa. 

Roudaribaari IHMEen avajaiset

 Pääkaupunkiseudun craft-skenen capo di tutti capi Jyrki Peltonen avaa nyt jo toisen baarin Kaisaniemenkadulle. Vajaa vuosi sitten lanseerattiin Juova Hanahuone ja nyt sitten pari ovea alemmas Roudaribaari IHME. Väliin jää Ravintola Sortavala, joka ei kuulu Jykä-imperiumiin. IHME on sisustettu mm. miksereillä ja valopöydillä, ne viittaavat Jykän aikaisempaan uraan Movinglight-yhtiössä. Baarin omistajiin kuuluu suomalaisia roudareita, valo- ja äänisuunnittelijoita, tapahtuma-alan tuotantoyrityksiä ja maahantuojia. Muuten baari muistuttaa Juovaa, mutta on selvästi pienempi. Baarin avajaisiin oli kutsuttukin nyt tuttujen oluthahmojen lisäksi musiikkitapahtumapuolen yms. ihmisiä. Oluttarjonnassa on 16 hanaa, edustettuina ainakin Salama, Orava, Masis, Olari, maahantuoja Imbibe ja uusi käkipanimo Roadie Brewery. 

Ihme on sikäli hauska nimivalinta, että vanhalla kotiseudullani Vaalan Jaalangassa on jo vuosikymmeniä toiminut Ravintola-Kahvila Ihme. Siinä olen pysähtynyt usein kahville Kajaanin ja Oulun väliä ajaessani. Ei varsinainen craft-keidas, mutta muistaakseni oluttakin kyllä löytyy.

 
Vuorokausi ennen Kaisaniemen Ihmeen varsinaista avausta viimeistelyvaiheet olivat vielä hieman kesken, eli kaikista hanoista ei vielä valunut juomaa. Roadien avauslanseeraukset näyttivät marjaoluilta, joten niihin en tutustunut. Kiinnostavimmat Masis-hanat olivat vielä verryttelyvaiheessa, joten aloitin tutulla Salaman Equilibriumilla, se oli sameaa ja kirpeää. Sosiaalinen tilanne oli melkein alusta asti lähes sähköinen, joten oluista ei jäänyt kovin paljoa muistiinpanoja. Parkkeerasin hieman Juovan setäkorneria muistuttavaan sohvasektioon ja pääsin lähes tunnistettavasti Helsingin Uutisten kuvakohteeksikin. Talo tarjosi pientä purtavaakin ja Masisin Hazy IPA maistui nyt paremmalta kuin viime joulukuussa. 

Imbiben tarjonnasta kokeilin brasilialaisen Japas Cervejarian Neko IPAa. Käkipanimo São Paulossa, mukana japanilaistaustaisia naisia. IPA nimetty jonkin onnensymbolin maneki nekon mukaan. 5,7 %, 40 IBU, kirkasta ja parfyymistä. Aika vaisu kokonaisuutena, yleistä hedelmäisyyttä jonkin verran. Oravan pale alessa Last Salmon Man 4,9 %, Wai-iti, Sabro, Mosaic, Cascade. Todella sameaa, paksua kamaa. Sitrusta ja muitakin hedelmiä todella nektarisesti. Nyt humalaa on hillottu sekaan todella rutkasti ja ohut mallasranka ei katkeamatta moista kestä. Juotavuus kärsii kovasti, vaikka ihan hyviä paksut maut ovatkin. Viimein tarjolla vielä Masisin APAkin Tryout IV, 5,0 %, 45 IBU, Columbus, Centennial, Mosaic. Lähes kirkas, pientä utua. Maku ei tuntunut täysin puhtaalta, ehkä lievää savuisuutta. Syynä saattoi olla pari nakkia sinapilla, jotka korjasin talteen näihin aikoihin. Bileet jatkuivat, mutta oma kapasiteetti täyttyi tässä vaiheessa. Baari vaikutti oikein lupaavalta ja Kaisaniemen rypäs alkaa olla globaalistikin ainutlaatuinen craft-keskittymä. Jykä lupaili Ihmeeseen eri oluita kuin Juovaan, joten taatusti tulee vierailtua jatkossa tiiviisti. Ihme, 27.4.2022.

Etko Green Nebula

 Verryttelyolut Barskissa ennen Ihme-avajaisia. 6,5 %, Motueka, Enigma, Galaxy. Samea ja keltainen. Trooppishedelmäinen tuoksu, maussa makeaa vaniljaa hedelmän ohella.  Epäilin laktoosi-lisäystä, koska niin makeaa, mutta siitä ei löydy netissä mainintaa. Ilmeisesti siis Etelämeren humalilla saatu moista aikaan. Hieman mausteisuutta, ei juuri katkeruutta. Ei muuta ongelmaa oluessa kuin makeus. Barski, 27.4.2022.

Mallaskoski Mosaic Weizen

 Viimeinen Mallaskoski-näyte jonkinlainen hopfenweisse. Tosin nyt ei satsata katkerohumalaan, vaan modernimmin Mosaicin aromaattisuuteen. 5,5 %, EBU 40, Mosaicin ohella Magnum ja Pekko. Hyvin samea, paksun kinuskikastikkeen ulkonäköä. Esterinen raikas tuoksu, lievää pippurisuuttakin. Maku on täyteläinen, esterisyyttä todellakin reippaasti ja mausteisuuskin on mukana. Mosaicin rooli hieman arveluttaa, mutta ehkä jotain sellaista hedelmäisyyttäkin löytyy, joka ei ole hiivasta peräisin. Hyvin hiilihappoinen olut, melkein joka hörpyn jälkeen pitää palauttaa "ilmaa" suun kautta takaisin. Ryhtiä ja makua siis on, mutta ei oikein parhaimmassa muodossa.

Mallaskoski Sommer Helles, tölkkiversio

 Toinen Mallaskosken kesäolut. Saksalainen nimi oluella, mutta alaotsikkona englanniksi "Unfiltered". Jos eilen Tornio tarjosi hellesinä mahdollisimman kevyttä lageria, niin nyt Mallaskoski heittää samalla tyylillä suodattamatonta kamaa. Eihän nämä mitään rikoksia ole, mutta baijerilaisen hellesin keskeisimmät ominaisuudet kyllä häviävät. Ja samalla hämärrytetään Suomessa käsitystä alkuperäisistä oluttyyleistä. Melkein yhtä suuri synti kuin nimetä vedellä laimennettu 2,8 -prosenttinen lager pilsneriksi. No, ränttäys sikseen, kesähellesissä sentään tuhdit 5,5 % ja humalana asiaankuuluvasti Perle, EBUja vain 20. Aargh, vielä uudemman kerran hernepalko jumittui nenään, kun tölkissä kerrotaan kyseessä olevan "kevyt suodattamaton bock lager". Olin jo kaataa koko sopan viemäriin. Mutta yritetään nyt rauhoittua. Keltainen väri, ei läpitunkemattoman samea, mutta varsin sumuinen kuitenkin. Nyt ohuempi häviävä vaahto. Puhtaasti maltainen tuoksu. Aika hiilihappoinen tuntuma, maltainen kevyehkö maku. Täyteläisyyttä on lähes riittävästi, mutta karbonointi tosiaan vaikeuttaa juotavuutta. Ei juuri jälkimaun katkeruutta. Raikkautta tästä voi perustellusti löytää, mutta ei sekään aivan maksimissa ole. Hillitymmällä karbonoinnilla tämä olisi voinut olla ihan ok. 

 

Huomasin vasta oluen juotuani, että tätä oluttahan oli jo liikkeellä Hilpeässä Hauessa pari vuotta sitten. 

Mallaskoski Summer Haze Hazy Hoppy Lager

 Myös Mallaskosken Daniel Wallenius muisti bloggaajaa keväisellä tervehdyspakkauksella. Neljä olutnäytettä, joista Tropical Black IPAn ehdin jo pääsiäisenä hankkia Kajaanin Alkosta. Kahdesta kesäoluesta ensimmäisenä utulager, 5,2 %, 45 EBU, Magnum, Solero, Mandarina Bavaria. Yli-innostunutta vaahtoamista, varsin kestäväkin kuohukerros. Sinapinkeltainen väri, kohtuullisen sameaa. Todella bensiinimäiset aromit hyökkäävät esiin vaahdon seasta, mausteisuutta myös. Aivan tällaisia tuoksuja en ensimmäisenä odottaisi kesäoluelta. Maku on pihkainen, hedelmäinen ja maltainen, makua on ihan mukavasti, mutta ei ehkä odotettua raikkautta. Runkoa ja täyteläisyyttä on kohtuudella. Jälkimaku on aika vaatimaton. Ei kovin tasapainoinen tuote, vaikka monimuotoisia aineksia onkin saatu kasattua. 

Tornio Another Gammel Ale

 Viimeisenä Tornio-näytteenä Gammel Ale, josta ehdin jo ennakoimaan, että kyseessä olisi brittityyppinen old ale. Näin ei ole, kyseessä on maustekatkero Gammel Danskilla vahvennettu olut, 7,5 %. Keitokseen lisätty myös lakritsaa. Perverssiä ideaa kehittämässä olleet joensuulaisen Another Doggy -nimisen drinkkibaarin henkilöt. Mahonkinen kirkas väri, runsas tiheä vaahto. Selvästi mausteinen tuoksu, seassa enemmän maltaisuutta kuin hedelmäisyyttä. Maussa on inkivääriä, kanelia ja neilikkaa, miksei lakritsaakin. Lääkemäisyyttä, yrttejä. Koska tällaisia oluita on tehty kauan ja tehdään edelleen kohtuullisen paljon, niin kysyntää täytyy olla. Itse en mausteita (tai Erkki Hämeen termillä, adjunkteja) olueen kaipaa, joten matalaksi mielen olut vetää. Onneksi tämä ei ole imelän makea, se olisi vielä hirveämpää. 

Tornio Lapland Red Ale

 Vielä lisää Tornion repertuaaria, red alessa 5,2 %, 20 EBU, asialla Torniossa vieraillut pohjoisirlantilainen Guinness-taustainen panimomestari James Huey. Huey vaikuttaa nykyään Derryn Walled City -panimossa. Suhteellisen tummaa red aleksi, kirkasta tummaa merenpihkan tai melkein mahongin väriä. Pähkinäinen aromi leijailee esiin, miksei myös viikunaa tai kuivattua luumua, vähän talkkunaista leipäisyyttäkin. Maku on leipäisen maltainen, ei juurikaan karamellisuutta. Ei oikeastaan hedelmäisyyttäkään. Tämä on aika hyvä valinta, karamellinen red ale ei tosiaankaan ole suosikkejani, mutta tämä pysyy kohtuullisen miellyttävänä. Kuivaa on, ei ehkä erityisen raikas, mutta puhdasta ja hallittua on tämäkin. Tornio on kyllä luotettava, ei sieltä mitään horjahteluja tule. Nyt tietysti toivoisi Tornion harjoittavan taitojaan mielenkiintoisemmissakin tyyleissä kuin näissä maitokaupparutiineissa. Yksi vahvempi näyte onkin vielä kevätpaketissa kokeilematta. 

Tornio Yrittäjä Olut

 Seuraava Tornio-näyte on hieman yllättävästi nimetty. Muuan tuttuni on kritisoinut yrittäjä-sanaa, jossa kieltämättä on suomalaiskansallista pessimististä klangia. Kyllähän onnistuja tai menestyjä olisivat entreprenöörille kannustavampia nimityksiä, miksei selviytyjäkin. Alaotsikkona on työmies-muunnelma "yrittäjä on oluensa ansainnut". Pils kyseessä, 4,7 %. Täysin kirkas kultainen olut on tämäkin, nyt kuplat vaahdossa hieman suurempia. Tuoksussa on jälleen kevyesti maltaisuutta. Maku on kuohkeampi ja hieman täyteläisempi kuin Pienetissä (Pienissä?). Mutta vain hieman, pilsin odotettua rapeaa katkeruutta ei tässä (valitettavasti odotetusti) ole. Valmistusmotiivi on taas taatusti ollut jokin muu kuin olutharrastajan odotusten tyydyttäminen. Puhdasta ja virheetöntä on jälleen.  

Tornio Pienet Helles

 

Lisää Tornio-kamaa, kevyt lager, 4,5 %. Raaka-aineet on viimeisen päälle. Ilmajoen Arctic Hopyardsin kotimaisella humalalla maustettu, Siikajoen (Ruukin) Pehkolan mallastamossa Limingan (Ala-Temmeksen) Kelhän tilan ohrasta tehty. Täysin kirkas kullankeltainen olut vaalealla pienikuplaisella vaahdolla. Viljaisia aromeja huokuu lasista. Maku on melko ohut, maltainen, ei juuri muuta. Hiilihappoa on sopivan vähän, mutta täyteläisyyttä tähän ei tule millään. Aika erikoinen ratkaisu Torniolta, hellesin pitäisi olla kansainvälistä peruslageria tuhdimpi, mutta tämä on melkeinpä päinvastoin. Se ei ole yllätys, että kotimaisesta humalasta ei oikein ole maussa jälkiä. Ei toki mitään virheitä, mutta aivan liian mauton juoma. Toki kotimaisten pientuottajien yhteistuotos on kaikin puolin kannatettavaa toimintaa.

Tornio Hillatus Sour Ale

 Parin viikon takaisen Tornio-näytepaketin jatkopurkua. Lakkasoseella maustettu pintahiivaolut, 5,5 %. Keskikeltainen väri, lievästi sameutta, vaahtoa hyvin vähän. Aika kirpeä tuoksu, väkeväkin. Maku on kohtuullisen hapan, hedelmäinen tai marjainen, kuivahko, ei aivan onneton. Happamampi tietysti pitäisi olla, mutta onhan tämä marjaolueksi ihan ryhdikäs. Raikkautta on tarpeeksi.

Verhaeghe Cambrinus

 Flanderin Vichtesta kevyttä pale alea, joka saattaa olla ainakin tämän erän osalta Kalaravintolat-eksklusiivia. 5,1 %, tumman meripihkainen väri. Maltainen tuoksu, vähän hedelmääkin. Hieman mausteinen pihkainen maku. De Koninck -muistumia olut ilman muuta herättää, se on pelkästään positiivista. Hilpeä Hauki, 24.4.2022.

Naparbier Balea

 Navarrasta "no coast IPA", 7,5 %, Amarillo ja Citra. Landlocked-kamaa siis oletettavasti, vaikka kirkkaus viittaakin länsirannikkoon. Karviaismarjaa,, kuivaa, vähän mausteista. Hieman belgifiilistä, ei katkeruutta, puhdasta täyteläistä. Olisiko siis jopa vetäisty belgihiivalla, jotta ei tarvitse rannikkoon ottaa kantaa. En toki sellaista väitä, mutta todellakin belgiaromeja tuntui olevan esillä. Hel York, 24.4.2022.

Donut Island Corduroy

 Pitkän kiertolaisuran tehnyt Donut Island on nyt sitten purjehtinut Lempäälän kotisatamaan. Vakosamettioluessa 5,2 %, 44 IBU, Amarillo, Idaho 7, Mosaic. Ohkaistahan tämä on, mutta pehmeää, hedelmäistä, puhdasta. Enemmän särmää tietysti voisi toivoa, mutta tämmöinen mainstream/feelgood/lagom/virkamies -tuotekin puolustaa toki paikkaansa. Hel York, 24.4.2022.

Ten Hands AKiA Time Machine

 Karlstadista heiziä IPAa, kumppanina Göteborgin eteläpuolelta Kungsbackasta aiemmin tuntematon AKiA. 7,0 %, 50 IBU, Citra ja Galaxy tuplasti kuivahumaloituina. Samea on. Mehuisuutta ja kirpeyttä, varsin raikasta ja mukavaa, vaikka peräkärry tästäkin puuttuu. Ten Hands jatkaa edelleen lupaavalla linjalla. Hel York, 24.4.2022.

FrauGruber Before Fall

 Kouvolasta paluu Pasilan asemalle, hauskaa keskustelua junassa iisalmelaisen diplomi-insinöörin kanssa ravintolavaunussa. Vielä virkistysolueksi saksalaista tupla-IPAa, 8,2 %, Strata ja Mosaic. Todella samea. Kirpeää, trooppista hedelmääkin maussa. Tuoreelta tuntuu. Kuiva, melkeinpä ohut kokonaisuus, ei tarpeeksi täyteläisyyttä. Ei katkeroa, mutta ei tämä silti kehno ollut. Bierhaus Berlin, 23.4.2022.

Põhjala Peel And Bean Imperial Porter

 Toisena Betony-oluena Tallinnasta vahva porter, jossa mukana nimenmukaisesti appelsiininkuorta ja kaakaopapuja. 8,5 %. Aika makeaa on, mutta mausteisuus ei lyö liikaa läpi. Paahdetta, kahvia, suklaata. Ei katkeroa eikä varsinaisesti kuiva, mutta ok. Rusinaa ja sherryä on, mutta friteeratun kanan kanssas tämäkin olut toimi oikein hyvin. Kouvola, Betony, 23.4.2022.

Thornbridge Big Smoke Pigeon Fancier

 Lopulta Kouvolan ykkösbaari Betony avasi ovensa. Kannatti odotella, sillä todella tyylikäs gastropub on kyseessä. En ole sisutusspesialisti, mutta mustaa ja valkoista viljelevä miljöö vaikutti todella miellyttävältä. Kohtuullisen hyvin craft-oluita tarjolla, pääosin ulkomaisia. Henkilökunta vaikutti oikein asiantuntevalta, tuli kutsu baarin festivaalillekin. Aloitusolueksi Derbyshirestä west coast IPAa, yhteistyö Surreyn Big Smoken kanssa. 6,0 %, kirkasta, merenpihkainen väri. Kevyttä vaahtoa, kirkas. Maltainen, yleishedelmäinen, ei katkeroa. Puhdasta on, mutta ei säväyttänyt kyllä millään tavalla. Kouvola, Betony, 23.4.2022.

Hoppa Black Lager

 Kouvola-talossa Sotilasradiopäivä 2022. En ole itse alan fanaatikko, mutta Ilkka Sysilä houkutteli mukaan. Hyvin lupaava ohjelma olikin. Helsingin juna oli pahasti myöhässä, juuri ja juuri ehdimme avaukseen sadetta vihmovassa Kouvolassa. Lapin sodan viestiverkkoja, Reino Hallamaan uraa ja Stella Polaris -operaation tapahtumia sivuttiin esitelmissä. Täytyy sanoa, että esitelmien anti oli selvä pettymys. Paljon paneutuneempaa otetta olisi voinut luennoijilta odottaa. Harmittavasti alustavassa ohjelmassa ollut oululainen Robert Brantberg ei päässyt villitsemään yleisöä. Porukkaa nimittäin oli reippaasti paikalla, lähemmäs 200 päätä, toki suurin osa harmaapäisiä. Esitysten huippukohtia oli Stella Polariksessa yhden laivan apukapteenina toimineen kouvolalaisen Arvo Suutarin heittämät taisteluterveiset yleisölle. Mielenkiintoisesti tuli myös esille mahdollisuus, että suomalaiset olisivat ilmiantaneet Turkissa briteille toisessa maailmansodassa vakoilleen Ciceron eli Elyesa Baznan. Uskottavuutta vähensi se, että tapahtumapaikaksi mainittiin Istanbul, Cicerohan operoi Ankarassa. 

Tapahtuman jälkeen siirryimme Ilkka Sysilän jälkeen Kouvolan kaduille etsimään kurkun kostuketta. Hillitön tuuli paiskoi silmille hiekkapölyä, en ymmärrä miten sisämaassa tällaista tapahtuu. Vastaavaan tuulimyrskyyn ei ole meren rannalla törmännyt. Kadut olivat täysin tyhjiä ihmisistä, kaikki baarit näyttivät aukeavan vasta klo 15. Kouvolan karu maine alkoi tuntua ansaitulta. Lopulta löysimme irlantilaisbaarin, joka oli auennut klo 14. Melkoisen karu sporttibaari, mutta hanassa Hoppan tummaa lageria. Matkan suunnitteluvaiheessa oli mielessä käynti Hoppan taproomissa Kuusankoskella, mutta bussiyhteydet olivat liian epämääräiset. Mustassa oluessa hieman paahdetta, makeutta selvästi, jopa hieman hedelmäisyyttäkin. Älyttömän kylmää kyllä hanaoluttarjoilu, mutta oluesta puuttuu schwarzbierin kuivuus. Ei kyllä mitään sivumakuja tai virheitä. Kouvola, Old Tom, 23.4.2022.