HOMBRE Tasting 2020 Featuring Ilkka Sysilä

Viime syyskuun tapaan pääkaupunkiseudun kotiolutyhteisö HOMBRE järjesti viikko sitten maistelutilaisuuden viikko sitten samoissa tiloissa. Sain sinne kutsun, mutta leviävässä koronatilanteessa päätin skipata tilaisuuden, kun tiloissa vaikea välttää kontakteja. Ilkka Sysilä teki samoin. Kävin kuitenkin hakemassa paikan päältä Anssi Monosen kokoaman näytesetin tarjolla olleista oluista. Paikan päällä näytti olevan huomattavasti vähemmän jengiä, joten ehkä sosiaalinenkin maistelu olisi ollut ok. Joka tapauksessa sain mukaani 11 olutta, jotka nyt Sysilän kanssa arvioitiin entistäkin ahdistavammassa koronakuviossa. 

Avaukseen Sami Auvisen mustaherukka-lakritsi-salmiakki sour gose, 3,8 tai 3,5 %. Punainen, marjainen herukkainen raikas tuoksu. Kuivaa, bensaa ja limen kuorta Ilkan mukaan. Happamuus varsin kevyttä. Olisi terassijuomana mahtava. Olipas kova startti, cocktail-tilaisuuden aperitiivina toimisi paremmin kuin jokin Kir Royal. Mistä bensiini voisi generoitua? Ehkä herukan oma esteri humalan kanssa reagoidessa tuo esiin bensaa ja limeä. Kaupallista menestyskamaa olisi ilman muuta. Loppui kesken, enemmänkin olisi haluttanut juoda. Lakritsa ei siis kovin paljon esillä. Ainoa miinus täyteläisyys, noin 5,5 % -vahvuisena olisi vielä parempi. 

Seuraavaksi Olutseppä Tomin Creme Brulee Dubbel, 3,8 %, hiivana Kveik Voss. Vaaleanruskea, suklaan tuoksua. Ennen kuin ehdin maistaa, Ilkka viemäröi jo oluen. Makea ja ohut, tukkoinen, vetinen. Vaisuhan tämä on, mutta ei häiritsevä virhemakuja, liikaa hiilihappoa. Korppupaahtoleipää Ilkan mielestä. Dubbel täysin väärä tyyliluonnehdinta tällaiselle oluelle.  

Catvalley Brewery GYIPA, 5,8 %, grillattua yuzua IPAssa. Ruskea, ruma, tuoksussa märkää lapasta, vanttua, tulee lapsuuden hiihtoreissut mieleen, kun lapaseen sekoittuu myös naamalta pyyhittyä räkää, sama mielleyhtymä Ilkallakin. Mausteinen maku, hedelmää on, trooppisempaa, jälkimaussa omalaatuinen ylimääräinen maku jatkuu.  Epäonnistuneelta kokeilulta tämä tuntuu. Ei oksettava, mutta heikko kokonaisuus. 

Sami Nevalalta Jaipur-henkinen dry hopped IPA, 6,3 %, Ahtanum, Centennial, Simcoe. Ruma, kuravettä, mansikkaa tuoksussa, myös trooppista hedelmää. Maku makeahkon hedelmäinen, ei katkeroa, ei epämiellyttävä. Lievää vierremäisyyttä, vähän keskeneräinen. Ilkan mukaan maillardisen vierremäinen, makeaa leipää, kvassimainen. Ei ole kiehunut tarpeeksi railakkaasti. Ilkan terveiset panijalle: Keitä reippaammin. Pettymyshän tämä oli, vaikka, ei kovin suuria ongelmia. Ei viemäröity.

 

Ville Siivoselta Kveik IPA, 5,8 %. Samea, paremman näköinen kuin edellinen, omituinen tuoksu. Ilkka ei tykännyt, viemäröi välittömästi. Nihkeä tuoksuhan on, rikkiä. Maku on parempi, laihaa hedelmäisyyttä. Olen Ilkkaa positiivisempi, hedelmäpastillia, ei katkeroa, mutta eihän tämä oikein innostanut. 

Seuraavaksi kaksi olutta Juho ja Lauri Haloselta. Ensimmäisenä BrettSaisonstein, 5,6 %. Emme tienneet brettan mukanaoloa ennen maistoa. Oikein hyvännäköinen saison. Lannan vivahde tuoksussa, silti esteriä, tuoretta raikasta lehmänpaskaa. Farmhouse ale siis mitä suuremmassa määrin, IIlkka tykkää kovasti. Säilörehuakin. Sitrusta, paksu täyteläisyys, pirteä sitruksisuus, hyvin kuiva, greippiä. Hiilihappoa reippaasti, sehän kuuluu tyyliin, vähän niin kuin Duvelissa, vaikka siinä ei navettaa tietenkään. Samantapaista huippukamaa kuin session avauksessa. Cantillon-pulloon liimattu kultakalakiiltokuva ei miellyttänyt Ilkkaa. Jos tämä helposti toistettavissa, niin kaupallista menestystäkin olisi odotettavissa. Motuekaa humalana, hiivoina  Omega Yeast Saisonstein ja Yeast Bay 207-brettanomyces bruxellensis. 

Samoilta Halosilta perään SorachiBlancSaisonstein, 6,0 %, nyt bretta poissa, humalina Sorachi Ace ja Hallertau Blanc. Kova vaahto, sama väri, sameus myös. Raikas tuoksu, sitrusta. Hyvin kuivaa, valkopippuria, vähemmän greippiä, raikas makukin. Paljon hiilihappoa. Ilkan mieleen tuli brysseliläisen Sennen oluet. Sorachi Acem tillimäisyys ei häiritse liikaa, tyylikästä kamaa.  

Maunon Mallas / Jussi -valmistamolta Finnhops Saison, 8,7 %. Targetin ja Nelson Sauvinin ohella käytetty kahta suomalaishumalaa. Hyvin sahtimainen ensivaikutelma. Laimea tuoksu, ruskea, samea, todellakin banaania, sahtimaisuutta, vehnäolutmaisuutta. Hiilihappoa kyllä enemmänkuin sahdeissa. Finlandia-sahdin fleivori Ilkan mielestä. Olisiko jopa leivinhiiva käytössä, ehkä vehnäoluthiivaa? Ei todellakaan saison, ei belgiestereitä. Fenolinen kokonaisuus ja banaaniestereitä. Huonosti nimetty, mutta sinänsä ok.

Session lopuksi vielä kolme stoutia. Olutseppä Tomin Suklaakahvistoutissa 5,5 %. Musta, paahteinen tuoksu. Kahvia on, mutta ohut ja vetinen. Tarvittaisiin mallasta lisää, 3 % lisää alkoholia Ilkan mukaan.  Kuohittu olut siis, mutta sinänsä puhdas. Suklaa jää sivuun, kahvia enemmän, näppärää kuivuutta.  

Veskun Pukinmäki Brewingiltä Chili Oatmeal Stout, 5,0 %. Ruskea, vetinen tuoksu, impotentti. Hyvin kevyt lievästi paahteinen maltainen maku, chili alkaa tuntua nopeasti jälkimaussa. Pilaa ikävästi kovin hentoa kokonaisuutta. Nyt kaadoin itsekin viemäriin, koska chili on mahdollisimman epäsopiva lisäaine oluessa.  

Session päätteeksi kiehtova kohtaaminen, koska Ilkka Sysilä on innokas suppilovahverokiihkoilija. Esan ja Elinan Sieni-stoutissa 8,0 %, suppilovahveroja keitossa ja ns. kuivahumaloinnissakin. Myös kaakaonibsejä, pekaanipähkinöitä, manteleita ja laktoosia. Hiivana Voss Kveik. Sysilä löysi heti tuoksusta vahveroa. Musta olut, hyvin mausteinen tuoksu. Sienimetsän aromeja siis? Hyvin mausteinen on makukin. Pähkinää, suklaata. En tunne vahveron makua, ehkä epämääräinen mausteisuus tulee sieltä. Sysilää kiinnostaisi oliko vahverot kuivattuja. Pienoinen positiivinen yllätys, ehkä kokeiluja kannattaa jatkaa. En silti oikein innostunut, eihän sienet ei kuulu olueen.

Miellyttävä sessio taas, mutta nyt taso vaihteli aika lailla. Syyskuussahan taso oli kautta linjan korkea, nyt isompia heittoja. IPOjen vaatimaton taso kiinnitti huomiota, tosin puhdasta IPAa ei nyt oltu tavoiteltukaan. Avaussour ja Halosten saisonit kirkkaita kohokohtia.