perjantai 20. marraskuuta 2020

Robert Bresson: Mouchette


Mouchette on vuodelta 1967, Suomessa tätä on esitetty nimellä Mouchette - raiskattu. Siis puhtaasti markkinointimielessä nimetty noin, kuulostaa karulta, mutta sellaista meininki oli 1960-luvulla. Perustuu Georges Bernanos'n romaaniin, Bressonhan filmasi aiemmin samalta kirjailijalta klassikkoteoksen Journal d'un curé de campagne. Ollaan Balthazarin tapaan jossain Ranskan syrjäkulmilla, nyt pienessä kylässä valtatien varressa. Mouchette on köyhä 14-vuotias teinityttö, isä ja veli trokaavat pontikkaa, äiti (roolissa kirjailija Marie Cardinal)  makaa sängyssä kuolemankielissä ja pikkuvelivauva huutaa nälissään. Aivan Ryysyrannan Jooseppi -meininkiä siis. Tunnelma on ahdistava alusta asti, Balthazarin tapaan eläinrääkkäystä peliin taas, nyt ansalangoissa piehtaroivia lintuja. Lievää valon kajoa baarikohtauksissa ja tivolissa, mutta sitten taas sukelletaan ahdistuksen pohjamutiin. Bresson oli näköjään tässä vaiheessa uraansa kaikkein pessimistisimmillään, tästäkään teoksesta ei löydy pienintäkään toivon pilkahdusta. Mouchette on Balthazaria hieman rönsyilevämpi elokuva, helppo pitää vähäisempänä Balthazarin tylyn suorasuuntaustykityksen jälkeen. Kirkas mestariteos tämäkin selvästi on, mutta taaskin sellainen, jota ei halua ihan heti katsoa uudelleen. Nimiosassa Nadine Nortier tekee todella vakuuttavan suorituksen, paljon ilmeikkäämpi veto kuin Bressonilla yleensä.

3 kommenttia:

kirjoitti...

Mulla oli joku hieno elokuva juitsu kerrottavana mutta huomasin että lause jäi kesken, koko illan oli näkyjään sivu ja juttu kesken, no, se on on nyt unohtunut. Anti-kommunistista horinaa varmaan...Ei kai anti-kommunismi ole fasismia? Kuinka toimii yhdistelmä anti-kommunisti + sionisti? -Juha

Ilkka Sysilä kirjoitti...

Juha, hyvin toimii. Uskon, että 1930- ja -40-lukujen kovimmat antikommunistit, ne joilla oli operaatio Barbarossaksi kutsuttu antikommunistinen hankekin, myöntäisivät traagisesti erehtyneensä ja ryhtyisivät nykyolosuhteissa sionisteiksi...

Ari Juntunen kirjoitti...

Venäjän bolševikeista suuri osa oli juutalaisia. Olikohan heillä sionistisia ihanteita? Kuinka tiukasti sionismi on sitoutunut Palestiinan alueeseen? Tavallaanhan Birobidžania voi alunperin ajatella sionistiseksi hankkeeksi, vaikka sittemmin kävi niin kuin Venäjällä yleensä käy. Venäläiset kai ovat sitä kutsuneet kaukoidän Israeliksi. Ehkä Birobidžan loppujen lopuksi on lähempänä natsien Madagaskar-suunnitelmaa kuin sionismia.