Sen verran syyskiireitä on pitänyt, että pääsin Pint Pleasen Lincoln Green -näytteissä toiseen olueen vasta kaksi viikkoa ensimmäisen Archerin jälkeen. Nyt vuoroon itse Hood, joka on siis klassinen bitter, 4,7 %. Humalina Fuggles, Challenger ja vitsikkäästi oregonilainen Mount Hood, joka ei kuitenkaan ole mikään Mosaic-tyyppinen hedelmäpommi, vaan periytyy Hallertau Mittelfrüheristä. Ruskeaa, ehkä vähän tummempaa kuin bitterit keskimäärin. Tuoksussa pähkinää, keksiä ja brittiläistä kuivatun hedelmän tuttua aromia. Maussa pehmeähkösti pähkinää, toffeeta, sekahedelmäsoppaa, maltaisuutta. Lisäpehmeys ei haittaisi, mutta sitä on pullo-oluessa vaikea saavuttaa ilman pullokäymistä tässä tyylissä. Täyteläisyyttä on tarpeeksi, hiilihappoisuus ei häiritse. Katkeruus on selvä kehityskohde, se jää tässä selvästi keskimääräistä ohuemmaksi. Puhdasta kamaa kuitenkin, virkistävääkin, koska perinteistä ruskeaa bitteriä on nyt niin harvoin tarjolla.
1 kommentti:
Virkistävää taatusti, jos kaiket illat rypee sumukaljassa, saatana!
Lähetä kommentti