sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Englanti - Slovakia 2-1 j.o.

 Kobbie Mainoo avauksessa Gelsnkirchenissä, Slovakian Calzona ei tehnyt muutoksia. Englannin toppari Guéhi otti pelikiellon jo kolmannella minuutilla. Slovakia aloitti pirteästi ja loi useampia kohtuullisia maalintekopaikkoja. Keskikorkea liikkuva yhtenäinen prässäys hyydytti Englannin rakentelun. Pallonriiston jälkeen nopeita ratkaisuja Slovakialta, nekin synkronoidulla yhteispelillä. 25. minuutilla sitten ansaittu johtomaali, näyttävän kuvion jälkeen kisojen maalikuningas Ivan Schranz onnistui boksissa. Englanti pääsi puoliskon lopulla lähemmäksi Slovakian maalia, mutta ei maali lähellä ollut. 


50. minuutilla Trippier vapautti Fodenin maalintekoon, mutta tilanne paitsio. Englanti pystyi painostamaan käytännössä koko toisen puoliskon, mutta tilanteita syntyi todella vähän. Slovakia ei enää pystynyt hyökkäämään, oli aivan liian väsynyt. Merkillinen tilanne kuitenkin 55. minuutilla, englantilaisilla paha harhasyöttö ja Strelec pääsi vetämään keskiympyrästä kohti maalia, vähän ohi meni. 78. minuutilla Kane veti vähän ohi ja 81. minuutilla Rice veti tolppaan. Lopulta tulosta syntyi 90+5. minuutilla, sivurajaheiton jälkeen Bellingham boksista upealla saksipotkulla verkkoon. Varsin tiukalle meni.


Jatko-ottelussa heti ensimmäisellä minuutilla pallo pomppi Slovakian maalilla ja Kane puski sisään. Slovakia piti palloa jatkossa, Pekarikilla hyvä tilannekin. Jatko-ottelun tauolla Kane ja Bellingham pois. Pientä painetta Slovakia sai, mutta voimat oli menneet. 


Daniel Gordon, Arne Birkenstock & Zakaria Rahmani: Stasi FC

 Kiinnostuin Itä-Saksan jalkapallosta MM-kisojen 1974 aikaan, lähinnä tietysti vain yhden pelin takia, kun juhannuksena Itä-Saksa voitti Länsi-Saksan 1-0 Jürgen Sparwasserin maalilla. Joukkueessa oli mielenkiintoisia pelaajia ja 1970-luvulla miehitetyllä alueella toimi kiinnostavia joukkueitakin, kuten FC Magdeburg, Dynamo Dresden ja Carl Zeiss Jena. Kiinnostus lopahti 1980-luvulla, kun valtaapitävien suosikkijoukkue Berliner Fussball Club Dynamo eli Dynamo Berlin voitti maan kaikki mestaruudet 1979-88. Tämä uusi futisdokumentti keskittyy juuri näihin 1980-luvun harmaisiin vuosiin. Seurasin siis tapahtumia tuoreeltaan ja dokumentti ei oikeastaan uutta tuokaan esille. Suomessa loikkauksista ei pahemmin uutisoitu, mutta kestotilaajana luin koko ajan World Soccer -lehteä. Niinpä Dynamo Berlinin tähtipelaajan Lutz Eigendorfin loikkaus länteen 1979 ja Stasin Erich Mielken hyvin todennäköisesti järjestämä salamurha 1983 ovat tuttua kamaa. Dynamo Dresden oli Dynamo Berlinin pahin kilpailija ja niinpä Stasi viritti 1981 ansan kolmelle Dresdenin tähdelle Gerd Weberille, Peter Kottelle ja Matthias Müllerille. Vankilassa kolme vuotta virunutta DDR:n ehkä parasta keskikenttäpelaajaa Gerd Weberiä haastatellaan dokumentissakin. Sitä ei mainita, että Weber itse oli Stasin ilmiantajia. Samoin 1983 Dynamo Berlinistä loikanneita Falko Götziä ja Dirk Schlegeliä haastatellaan. Itä-Saksa menestyi yksilöurheilulajeissa, mutta maan suosituimmassa lajissa jalkapallossa ei loppujen lopuksi merkittävästi. Kommunismi ei saanut sitäkään toimimaan, Dynamo Berlin ei koskaan menestynyt kansainvälisesti. 

Saksa - Tanska 2-0

 Nagelsmann vaihtoi avaukseen Leroy Sanén otteitaan tasaisesti heikentäneen Florian Wirtzin tilalle. Myös Raum nyt laitapakkina Mittelstädtin paikalla. Tanskan Hjulmand Dortmundissa pelikiellossa. Saksa teki heti kolmannella minuutilla maalin Kroosin kulmasta, mutta Kimmich esti tanskalaista puolustajaa ja häkitys hylättiin. Kimmichiltä myöhemmin kova veto ja Havertzilta volley, Schmeichel torjui molemmat. Saksa hallitsi ensimmäiset 20 minuuttia suvereenisti, mutta sitten Tanskakin pääsi hyökkäämään. Eriksen otti hienosti alas Andersenin pitkän syötön, mutta viimeistely ei onnistunut. Ukonilma keskeytti pelin 34. minuutilla lähes puoleksi tunniksi. Sen jälkeen Schmeichel taas valokeilassa, hyvä pelastus Havertzin puskusta. Puoliajan lopulla vielä Tanskalla hyvä vastahyökkäys, mutta Højlund ei saanut sisään.


Toisella puoliskolla dramatiikkaa. Tanskan Andersen sai pallon maaliin boksihässäkän jälkeen, mutta VARin mukaan paitsio, hyvin niukasti. Heti perään Andersenin kyseenalainen käsivirhe toisessa päässä, VAR-pilkku, Havertz alanurkkaan, vaikka Schmeichel hyvin mukana. Havertz heti perään pisti topparit solmuun, mutta läpiajo päättyi ohilaukaukseen. Molemmilla jatkossakin maalintekotilanteita. Ratkaisevaksi osoittautui Musialan läpiajo, Schmeichel epäröi, Musialakin jo melkein pysähtyi, mutta maalivahdin peräytyessä jatkoi maalintekoon. Yliajallakin Wirtz sai maalin, mutta siinäkin paitsio. Tanska tuntui hieman epäonniselta, Saksan peli ei täysin vakuuttavaa. 


lauantai 29. kesäkuuta 2024

Sveitsi - Italia 2-0

 Suhteellisen paljon muutoksia Italian avauksessa, mm. Pellegrini ja Jorginho poissa. Italia oli aika passiivinen alkulohkossa, mutta se ei vielä ennakoinut täydellistä jäätymistä Berliinissä Sveitsiä vastaan. Sveitsi hallitsi tapahtumia alusta alkaen ja loi tasaisesti tilanteita. 37. minuutilla tulosta syntyi, Freuler ajoi boksiin ja iski etukulmasta sisään. Vapaapotkusta vielä pallo Donnarumman tolppaan. Tauon jälkeen Sveitsi rankaisi taas, Vargas kiskoi yläkulmaan. Italian paras maalipaikka tuli Sveitsin oman sähläyksen seurauksena, mutta tolppaan jäi. Scamacca sai myöhemmin myös pallon tolppaan, mutta ei Italia käytännössä päässyt mukaan peliin missään vaiheessa. Sveitsin voitto vaikutti jopa helpolta, paljon enemmän Spallettin joukkueelta odotin.  

Dupont Moinette


Pikkulinnun baarimestari tosiaankin halusi päättää, mihin olueen alennuskuponki pätee. Valinta oli Dupontin Moinette, ehkä kierto on ollut hidasta. Kyllä se minulle kävi, laatuolut, toki tuttu ennestään, mutta nähtävästi en ole tätä blogiin aiemmin arvioinut. Vaaleahko, samea, 8,5 %. Tuoksussa belgihiivan estereitä ja hedelmäisyyttä. Maussa hieman vetisempää fiilistä, ei oikein maut kohoa esiin. Joskus 90-luvulla pidin tätä huippuoluena, mutta niin vain tilanteet muuttuu. Verrattuna vaikkapa Duveliin, niin kovin kepoiseksi jää. Duvelistakaan ei taida olla blogissa perusversion arviointia. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.6.2024. 



Tuju Kardinaalimunaus


Lappeenrannasta sumukaljaa, 6,5 %. Yritin tarjota tähän Hagströmin keväisestä  lanseerauksesta jäänyttä alennuskuponkia, mutta baarimestari ei sitä hyväksynyt. Halusi päättää itse, mistä tuotteesta alennus onnistuu. Näin ei ollut aiemmilla kerroilla, mutta katsotaan mitä tarjolle tulee. Kollaboraattorina mystinen Spiritual Healing Brewery. Se osoittautui Pikkulinnun kotiolutkilpailussa menestyneeksi Andrei Kazakoviksi, joka siis palkintona päässyt tätä tekemään. Makeahkoa appelsiinista aromia. Maussa edelleen samaa fiilistä, ehkä hiilihappoa hieman liikaa. Kuiva runko, mutta vähän ohueksi jää. Jälkimaku varsin olematon. Hienoinen pettymyshän tämä on. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.6.2024.

Cloudwater The Pleasure Of Finding Things Out, cask ale




Kelham Islandin Pale Rider oli taas Black Doorissa ollut ja mennyt, en taaskaan ehtinyt sitä Suomessa caskissa maistamaan. Lohdutukseksi Manchesteristä Cloudwaterin kamaa, 4,0 %, Citra ja Mosaic.  Sameaa, tai siis murkya. Pehmeää on, sitruksista, kuohkeaa, kuivaa. Jälkimakuunkin kerääntyy kohtuudella tavaraa. Sitruksisuus voisi ehkä olla hieman raikkaampaa. Hyvää on silti, mutta ei aivan superlatiivista. Raikas viilentävä tuuli Black Doorin terassilla hikisen Kerava-turneen jälkeen. Black Door, 29.6.2024.

Etko Factory Unspoken Blend #1



Tsekkasin vielä tynnyrikypsytetyn imperial stoutin, koska ei oletettavasti yltiömakea. Vuosi ruisviskitynnyrissä. 12,0 %. Ei vaahtoa. Tuoksussa on puuta ja tummaa suklaata. Täyteläinen paksu maku, mutta onneksi tosiaan kohtuullisen kuiva. Luumua, kahvia, ehkä vähän salmiakkia, jälkimaku tyhjä. Alkoholi ehkä näykkii hieman taustalla, mutta aika ryhdikäs ja silti pyöreä tämä on. Melko hiljaista taproomissa, jäin nyt ainoaksi asiakkaaksi, hyvä sää ei sisätiloihin houkuta. Kerava, Etko Brewing, 29.6.2024.

Etko Factory Old Habits



Toinen TIPA aika samannäköinen, 9,5 % siis varmaankin ja Citra, Mosaic, Simcoe ja Southern Cross. Trooppisia hedelmiä tuoksussa. Maku nyt ehkä kuivempi ja kirpeämpi, hedelmäisyyttä on nektarimaisen täyteläisesti tässäkin. Ei katkeruutta, mutta ehkä tykkään tästä enemmän. Ei mitään horjahteluja ja raikkautta löytyy, jopa juotavuuttakin. Kerava, Etko Brewing, 29.6.2024.

Etko Factory New Beginnings













Junalla Keravan Savioon ja Klondyke-taloon. Etkon taproomia oli yllättävän vaikea löytää. Kiersin talon väärältä puolelta ja astuin pääsisäänkäynnistä. Sisälläkin piti vielä kysyä neuvoa ennen kuin oikea ovi löytyi. Korkea karuhko tila. Harmittavan hikinen kuumuus sisällä, ei terasseja näkyvissä. Kymmenen minuuttia piti vielä odotella growler-asiakkaiden takana. Tarjolla uutuuksista kiinnostavia vain Factoryn kaksi TIPAa, molemmat 10,0 % tai 9,5 %.New Beginningsissä Citra, Mosaic, Motueka, Nelson Sauvin ja NZ Cascade. Sameaa, mehuista, täyteläistä, melkoisen makeaa. Kuivuu hieman loppua kohti, mutta ei katkeraksi asti. Kerava, Etko Brewing. 29.6.2024. 

Attik Patchwork







 Jatkoimme Juovasta matkaa yli Pitkänsillan ja ohi Hakaniemen torin. Toiselle linjalle oli samana päivänä avautunut Oluthuone Haka. Suurehko valoisa tila, viisi Koffin hanaa, mutta varsin paljon craftiakin. Mielenkiintoisimmat oluet Málagasta kotoisin olevalta Attikilta, jolta olen aiemmin juonut vain Katalonian Reptilianin kollabostoutia. Kokeiluun päätyi Patchwork, 6,5 %, 60 IBU. Sameaa, ananastuoksua. Hyvin tuore trooppishedelmäinen maku, hyvin toimii, raikasta on. Ei katkeruutta, mutta mehuisuus intensiivistä. Oluthuone Haka, 28.6.2024.

Monkish Spock It





 Siirryimme Nyforsin Arin kanssa Rautatientorilta viileämpään Juovaan, jossa tarjolla pari Monkishia hanssa. Spock It on Galaxyllä ryyditetty sinkkuhumala-IPA, 6,8 %, 65 IBU. Samea, tuoretta ananasta tuoksussa. Pehmeää ja kuohkeaa, tuoretta ja raikasta. Ei katkeroa, mutta hyvää on, ei mitään valittamista. Toinen näyte Flip Fly Flows jo ennestään tuttu vuodelta 2022. Hyvin tuoretta mangoista tuoksua. Täyteläinen, kuiva, massiivinen. Ehkä jopa hopburniä, mutta katkeruudeksi se enemmän kääntyy. Kuiva kokonaisuus. Juova, 28.6.2024. 

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Craft Beer Helsinki 2024










Olutfestivaaliväsymystä on ollut havaittavissa, mutta niinpä vain väänsin itseni Rautatientorille jo perinteiseen monikansalliseen tapahtumaan Rautatientorille kuumassa kesäkelissä. En ollut etukäteen vilkaissutkaan tarjontaa, ihan rennolla otteella ajattelin hoitaa tilanteen. Lähdin kiertämään tarjontaa torilla myötäpäivään ja pysähdyin, jos siltä tuntui. Ensimmäisen kerran stoppasin Electric Bearin kohdalla, siis Länsi-Englannin roomalaiskaupungin Bathin tuotosta, To Be Pacific, 6,4 %. Rakau, Motueka, Nelson Sauvin. Sameaa, melonia ja mallasta tuoksussa. Turhan maltainen maku, enemmän hedelmäisyyttä toivoisi. Osuin heti samaan pöytään aidon olutlegendan kanssa, viimevuotiseen tapaan Suomeen asettunut Beer Advocaten perustaja Todd Alström oli paikalla. Omituista, että häneen en ole vuoden aikana muualla törmännyt. Ilmeisesti käymme eri baareissa. Yritin nytkin kyllä opastaa, missä kannattaa käydä. Alström on nuoresta iästään huolimatta jämähtänyt vanhoihin kuvioihin, ei ymmärrä heizien päälle. Bostonin reissun tarjonnasta oli kyllä mukava jutella, Alströmhan on juuri sieltä kotoisin.


Seuraavaksi kokeilin argentiinalaisen Juguetes Perdidosin Smooth IPA Strataa. Mausteinen, sekava. Samea. Mehuinen, mutta ei maistuva. Lohjalta UG:n omaa tuotantoa, Seitinohut Baltic Porter, 10%. Paahteinen tuoksu. Hieman makea, pehmeä ei katkeruutta.


Epähuomiossa tulin tilanneeksi Mad Hopperin Mad Hazea, jota olin jo aiemmin juonut. Oli nyt erittäin tunkkaista ja epämiellyttävää. Folkingebrew'n Code Never Lies oli sitten ylivoimaisesti festarin parasta antia, Nelson Sauvin, El Dorado, Riwaka. 8,4 %. Yrttinen, mehuinen, täyteläinen, miellyttävä.


Tässä vaiheessa alkoi jo loppua mielenkiinto muistiinpanojenkin kirjoittamiseen. RPS:ltä join kovin tunkkaisen NZ-oluen. Pulferilla oli kohtuullinen IPL. Andersonilla siedettävä pilsner. Sitten älysin poistua paikalta. Tämmöiset isot yleisfestivaalit eivät sovi minulle. Sosiaaliset tilanteet tuttujen kanssa tietysti parasta antia, mutta heitäkin tapaan mieluummin baareissa. Tällä kertaa häiritsi erityisesti vastenmielinen kuumuus. Varjoisia paikkoja tällä festivaalilla on aivan liian vähän. 




Hagström Fruity NZ Pils, julkistus











 Otaniemessä toukokuun puolivälissä tehty Hagströmin hedelmäpils oli nyt kypsynyt tarpeeksi ja olut julkistettiin Olarin Panimon uudessa Konepajan taproomissa helteisessä säässä. Kiviseinien sisällä oli onneksi sopivan viileää ja terassillakin oli loppuillasta miellyttävää, kun aurinko painui horisonttiin. En ollut ehtinyt tälläkään kerralla maistaa olutta ennen lanseerausta, mutta luotin nyt Ville Leinon ennakkoarvioon. Hyvää tavaraa oli luvassa. Sain olutta ennen vieraiden saapumista pieneen jalkalasiin, josta kohosi erittäin herkullinen herukkainen ja aprikoosin, persikan ja mangon kaltainen tuoksu. Erittäin vaalea lähes kirkas tuote. Rapeutta ja täyteläisyyttä on ennen kuin äärimmäisen massiivinen katkerotsunami vyöryi päälle. Alkuperäinen IBU-lukema 85 tarkentui 80:een, mutta katkeruutta on edelleen varsin tuntuvasti. Myöhemmin isommasta peruslasista juotuna aromit eivät päässeet esille yhtä hyvin, mutta eivät ne mihinkään kokonaan hävinneet. Eipä tullut vieläkään se väistämättä joskus saapuva tilastotappio, erittäin hyvin ja suunnitellun mukaisesti tämäkin olut onnistui. Vahvuuskin tuntui soveltuvan NZ-humaloituun pilsiin näppärästi. Hyvää palautetta tuli vierailtakin. Juotavuutta on, vaikka katkeruus ei taatusti kaikkia täysin miellytäkään. Harmittavasti olutta on varsin rajallisesti tarjolla, ainakin tästä ensimmäisestä erästä. Pääkaupunkiseudulla Konepajalla, Juovassa ja Otaniemen taproomissa. Muualle ei riittäne kuin Oulun Leskiseen ja Kuopion Maljaan. Viimeinen kuva on Teemu Stewenin ottama. Olarin Panimo Konepaja, 27.6.2024.