Anarchy Quiet Riot

Illan teemaksi muotoutuu Eteläisen Tyynenmeren humalat. Tässä itse olut tulee Englannin karuimmilta koilliskulmilta Northumberlandista, mutta alaotsikkona on South Pacific IPA. Uusi panimotuttavuus. 90 IBU, 6,6%. Paksua vaahtoa pienillä kuplilla, kermatoffeen samea väri. Tuoksu todella pistävän hedelmäinen, hieman happamuuttakin. Pehmeän matala hiilihappoisuus, vahvaa trooppista täyteläistä hedelmää. Jälkimaku on pitkä, solakka ja jäntevä, kuin Raquel Welchin sääri. Nyt osui kohdalle kunnon IPA, viimeaikaisissa oluissa on ollut lupauksia, mutta mikään niistä ei ole lyönyt tiskiin full montya. Best before on vapun tienoilla, joten aivan tuoreena en ehtinyt päästä tämän kimppuun. Epäilyttävästä tuoksusta huolimatta maku toimii erinomaisesti. Trooppisen hedelmän perässä löytyy rutikuivaa greippiäkin. Juuri nyt tuntuu yhdeltä parhaalta amerikkalaistyyliseltä britti-IPAlta, vaikka siis Uusi-Seelanti kai tässä kummina on. Tai ehkä humalan tuottaja vertautuu paremmin isään? Maaliskuun parhaita oluita ilman muuta Mohawkin ja Duggesin ohella.