Kesällä 2013 ilmestyneessä The Blizzardin yhdeksännessä julkaisussa on kansipiirros vaihtunut. Tämä on yksi sarjan parhaita osia tähän mennessä. Mukana on vähemmän mielenkiintoisia tarinoita arvokisavalintakorruptiosta, Iranista ja Kiinasta, mutta ne jäävät vähemmistöön. Zbigniew Boniek elvistelee kunnolla haastattelussaan ja väittää ollensa Juventusissa yhtä hallitseva hahmo kuin Platini. Cruyffin ja Guardiolan taktiikkaratkaisuja ruotivat Simon Kuper ja Andy Roxburgh. Kiehtova arvio tv-dokumentista, joka pureutuu Sunderlandin kuuluisaan FA Cup -voittoon 1973, eli juuri siihen peliin, jossa minusta tuli Leeds Unitedin kannattaja. Anthony Clavane pureutuukin sitten itse Don Revien Super Leedsiin, kuinka joukkue nivoutui samanaikaiseen northern realism -kirjallisuuteen ja -elokuvaan, selvimpänä esimerkkinä Keith Waterhousen Billy Liar. Clavane tarkastelee myös koko Leedsin kaupungin kehitystä jalkapallojoukkueen menestykseen heijastellen. Oikein näppärä essee, joskin enemmän Clavane olisi voinut keskittyä itse peliin.
Lev Jašinin vaimo Valentina muistelee pitkässä haastattelussa Mustaa Hämähäkkiä, ihmetellään mm. miten Jašin ystävystyi niin monien ulkomaisten pelaajien kanssa, vaikkei osannut kuin venäjää. Lyhyt muistelo myös Eusebiolta samasta hahmosta. Lempeäluonteisella sankarilla ei näytä olleen kovin hauska elämä Neuvostoliitossa. Toisen maailmansodan aikaisen nälän seurauksena vatsahaava ja muut vatsavaivat haittasivat elämää koko ajan ja aktiiviuran jälkeen pikkusieluiset Dynamon pomot pompottelivat legendaa. Jašin näkyy olleen jonkinlaisessa roolissa Dynamon superlupauksen Anatoli Kožemjakinin lyhyellä uralla. Kožemjakinhan menehtyi 21-vuotiaana 1974 jopa Neuvostoliiton oloissa hämmästyttävässä hissionnettomuudessa. Entä jos -tyyppisessä tarinassa spekuloidaan Ferenc Puskasin ja Sandor Kocsisin siirtymistä Kreikkaan 1957, pikkuseura Ethnikosilla oli silloin varakas omistaja ja suunnitelmat unkarilaiskaksikon nappaamisesta etenivät kohtuullisen pitkälle. Toisin kuitenkin kävi, mutta Puskas kuitenkin päätyi lopulta Panathinaikosin valmentajaksi yli 10 vuotta myöhemmin. Greatest Games -sarjassa on nimellisesti aiheena Barin ja Interin Serie A -peli 1986, mutta oikeastaan siinä muistellaan Barin tuota kautta kokonaisuutena. Bari putosi, mutta yhden kauden ihme Igor Protti voitti maalikuninkuuden. Prottista ei kuultu paljoa sen jälkeen eikä sitä ennenkään. Muutakin löytyi, mm. katsaus mielenkiintoisimpiin maalittomiin tasapeleihin lajin historiassa. Blizzard pääsi tässä vaiheessa hyvään vauhtiin, harmittavasti Kari Ylänteen lahjoittamasta setistä on enää yksi nide jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti