Polanskin filmatisointi Robert Harrisin Dreyfus-romaanista on nimetty Ranskassa Émile Zolan Dreyfus-artikkelin mukaan. Markkinointikikalta vaikuttaa, Zolahan on Harrisin romaanissa todella pienessä roolissa, niin elokuvassakin. Jostain syystä odotukseni olivat korkealla tämän elokuvan kohdalla. Jälkeenpäin ajatellen on vaikea enää hahmottaa, mitä odotin, ehkä luulin Polanskin tekevän persoonallisen twistin Harrisin romaaniin. Joka tapauksessa näin ei ole, elokuva on hyvin uskollinen tulkinta. Se on tietysti selvääkin, koska Harris teki itse käsikirjoituksen Polanskin kanssa. Hyvin perinteinen draamaelokuva, ei lähelläkään Polanskin parhaita, ja selvä pettymys romaaniin nähden. Tarina sopii paljon paremmin luettavaksi kuin katsottavaksi. Alkupuoli on liian hidas, ainakin kun tarinan tietää ennalta, torkahtelemista oli vaikea välttää. Loppupuoli taas töksähteli ja pompahteli liikaa, romaanin joitakin jaksoja oli karsittu liikaakin pois. Ymmärrettäviä juttuja, mutta rytmitys siis pielessä ja kovin onnistuneena elokuvaa ei voi pitää. Sinänsä laadukasta jälkeä, aikakauden hevosenpaskan hajuinen Pariisi on lavastettu onnistuneesti ja näyttelijät pääosin selviävät hyvin. Suurimman naisroolin vetävä rouva Polanski Emmanuelle Seigner on kyllä kovin erilainen kuin Harrisin romaanista syntyvä mielikuva. Näppäriä Renoir-homageja piknik-loikoiluissa. En epäilty, että lapsenraiskaustuomiota pakoileva Polanski hakisi tässä omakohtaista sympatiaa Dreyfus-tarinan nojalla. Sellainen ei kyllä elokuvaa katsellessa tullut mieleen ja Polanskillahan on ainakin yksi ratkaiseva ero Dreyfusiin verrattuna. Polanski on syyllinen ja tietää sen hyvin itsekin. Päinvastoin, elokuva on liiankin persoonaton, siisti ja konservatiivinen. Esitys Finnkinon Kinopalatsin pienehkössä salissa, vain kuusi tai seitsemän katsojaa. Henkilöstöllä ydinvoimalaonnettomuustason suojavarusteet, mutta mitään koronariskiä en tunnistanut. Ihmiset eivät ehkä vielä halua elokuvateatteriin tulla tai sitten itse Polanskin elokuva ei vain kiinnosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti