Pitkästä aikaa tuli nähtyä tämä Kirk Douglas -vehicle vuodelta 1951. Periaatteessa teos lasketaan film noiriksi, mutta enemmän tämä on teatterimainen poliisimelodraama. Heti alussa nähdään hienoa ilmakuvaa Manhattanilta parhaaseen semi-documentary -subgenreen liittyen, mutta käytännössä koko leffa tapahtuu 21st Precinctin päivystyshuoneessa, kuin teatterin näyttämöllä. Pohjalla on tietysti näytelmä, johon Philip Yordanin skripti ja Wylerin ohjaus eivät paljoa lisäarvoa tarjoa. Se on harmi, kun kuvaajaksi oli saatu Lee Garmesin veroinen kyky. Poliisit ovat pääosin irlantilaisia, joten koko leffa pyörii katolisten aborttipäähänpinttymien ympärillä. Muutenkin tarina on väkinäinen ja teennäinen, jopa ajankohta huomioiden. Douglas vetää överit tapansa mukaan, mutta muuten näyttelijäsuoritukset ovat leffan parasta antia. Nicholas Rayn They Live By Nightin Cathy O'Donnell on tässä vieläkin viattomamman oloinen, jos mahdollista. O'Donnell oli kuitenkin naimisissa William Wylerin vanhemman veljen Robertin kanssa, joka on tässä toisena skenaristina. Tieto tuo lisää kinkkisyyttä leffan asetelmiin. Erikoisin suoritus on kuitenkin lähes tunnistamattomalta Lee Grantilta myymälävarkaana ensimmäisessä elokuvassaan. Grantin ikä näyttää olevan epäselvä, nyt hän on kuitenkin reilusti yli 90-vuotias. Jopa Maltese Falconin Iva Archer, Gladys George, käy heittämässä kierroksen tunnistusrivistön edessä. Radiossa Philip Marlowea esittänyt Gerald Mohr vetää pienen roolin mafioso-siittäjänä, Mohr kuoli sittemmin Tukholmassa työkeikalla 54-vuotiaana. Ehkä Hill Street Blues otti tästä vaikutteita, mutta silloin realismi oli aivan eri tasolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti