Sakari Montonen: Toinen lasi calvadosia

Luin nyt uudestaan 1988 ilmestyneen Sakari Montosen rikosromaanin. Ostin kirjan tuoreeltaan ilmestymisaikaan ja luin saman tien, tykkäsin kovasti. Kirja sijoittuu Pariisiin ja Helsinkiin, lähinnä Kruununhaan Liisankadulle, jossa päähenkilö Johannes Kokko asuu. Kävin itse ensi kerran Pariisissa marraskuussa 1988 ja taisin ehtiä lukea romaanin ikään kuin matkaoppaana ennen reissua. Hotellini oli samalla alueella Gare du Nordin lähellä kuin romaanissa Kokolla. Paikallisväri onkin vahvaa molemmissa kaupungeissa. En ole kuullut Montosesta paljoakaan romaanin jälkeen, vaikka olen usein muistellut romaanin oivallisuutta. Käsittääkseni hän julkaisi 1990 toisen Musta pääsiäinen -romaanin, joka sijoittuu talvisotaa edeltävään Viipuriin. Sitten Montonen kai kuoli. En ole aivan varma, oliko Montonen edes hänen oikea nimensä. Luin kyllä jostain hänen vaiheistaan, mutta olen unohtanut. Hän saattoi olla SAK:n pitkäaikainen tiedotuspäällikkö, jos hatarat google-hakutulokset täsmäävät, elinvuodet 1925-1990. Calvados-käsikirjoitus pärjäsi jossain dekkarikilpailussa ennen julkaisua.

Johannes Kokko on kuusikymppinen sairaalloinen alkoholisoitunut toimittaja ja sotaveteraani, joka on kirjoittanut jännitysromaanin. Mies painostetaan eläkkeelle ja hän päätyy arpajaisvoiton avulla Pariisiin. Kuulostaa siis hieman Montosen omaelämäkerralliselta tarinalta. Teoksessa on koukuttava takaumarakenne, teksti soljuu sujuvasti ja suhteellisen realistisessa tarinassa on viihdyttäviä käänteitä. Mukana on virolainen jatkosodan veteraani, aika harvinaista Neuvostoliiton eläessä kirjoitettuna. Viittauksia Mauri Sariolaan ja Ed McBainiin, muiden muassa. Kolmessa Kruunussa ja monessa muussa tutussa ravintolassa vieraillaan. Kokon hahmo on tietysti aika kliseinen ja niin on monet muutkin henkilöt, femme fatalea myöten. Luin kuitenkin nytkin teoksen lähes ahmien, ei tämä ole pahasti vanhentunut. Loppuhuipentuma on ehkä vähän kikkaileva, mutta taitava sekin.