Leonardin myöhäinen western vuodelta 1972. Oikeastaan tämä on vankilatrilleri, koska lähes koko romaani tapahtuu Yuma Territorial Prisonissa keväällä 1909, jolloin 30 vuotta toiminut vankila on sulkeutumassa, tai oikeastaan avautumassa lopullisesti, kuten vitsikkäästi viranomaiset tiedottavat. Jäljellä on vielä satakunta vankia, joista kaksi naisia. Romaani alkaa 60-vuotiaan protestanttipastorin saapuessa vankilan viimeisiksi kuukausiksi vt-johtajaksi. Ollaan siis Arizonan territorion länsilaidalla, Colorado-joen toisella puolen on Kalifornia. Yuma on Leonardille läheinen paikka, onhan hänen kuuluisin western-novellinsa kahdesti filmattu Three-Ten To Yuma.
Leonardin myöhäisuran koomisuus ei varsinaisesti kukkinut hänen westerneissään. Tämäkin on varsinkin alkupuoleltaan sysimustan synkkää menoa. Rasismi on jälleen fokuksessa, kaksi päähenkilövankia edustavat vähemmistöjä, joiden korrekteja nimiä on nykyään vaikea muotoilla. Toinen edustaa kuitenkin mantereen alkuperäisväestöä ja toisen juuret ovat Afrikassa. Vankilan valtasuhteita Leonard käsittelee monipuolisesti, vankilan todelliseksi johtajaksi on ehdolla ainakin kolme henkilöä. Pastorin kautta Leonard hahmottelee yllättävän paljon uskonnollisia teemoja, vastaavaa löytynee vain hänen myöhäistuotantonsa Touch-kummajaisesta. Romaanin erikoinen nimikin on Raamattu-sitaatti. Vankilassa on myös tuberkuloosihökkeli, jossa käytetään hätkähdyttävän ajankohtaisesti kasvomaskeja.
Teksti on lakonista ja soljuvaa, mutta ei romaani kohoa lähellekään Leonardin ykköswesternejä. Vankeja ollaan siirtämässä junalla uuteen vankilaan Florenceen Arizonan itäpuolelle ja kuljetus avaa tietysti pakomahdollisuuksia. Vasta tässä vaiheessa Leonardin teksti ja itse tarinakin ottavat kunnolla vauhtia. Loppu onkin nautinnollinen, jopa absurdi huumori lopulta pulpahtaa kuin vesi Sonoran aavikon lähteestä. Quentin Tarantino on haaveillut teoksen filmaamisesta, mutta suunnitelmat eivät ole päässeet toteutukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti