Tykkäsin hillittömästi kahdesta näkemästäni Christian Petzoldin elokuvasta, Jerichowista ja Barbarasta. Seuraava Phoenix ei ollut aivan samaa tasoa, mutta odotukset olivat silti varsin korkealla tähän 2018 valmistuneeseen Transit-teokseen. Pettymys onkin sitten tanakkaa luokkaa. Sijoittuu Pariisiin ja varsinkin Marseilleen, miehitystilanne, mutta nykyajassa, ei toisen maailmansodan aikana. Sota-aikaan kyllä suoria viittauksia. Rakenne ei toimi ollenkaan, koko homma kutistuu hengettömäksi ajatusleikiksi. Viisumeita ja kulkulupia Amerikkaan etsitään aivan Casablanca-tyyliin, muistuttaapa yksi sivuhenkilö ulkonaisestikin Ingrid Bergmania. Muuten näyttelijät tuntuvat olevan aivan yhtä ulalla kuin elokuvan katsojakin. Kafkalaista ahdistusta on yritetty tavoittaa, mutta todella löysäksi jää. Tarinaa yritetään liikuttaa kertojaäänellä, joka kuulostaa siltä kuin luettaisiin elokuvan pohjalla olevaa Anna Seghersin romaania. Seghersin toiseen romaaniin perustuva The Seventh Cross on itselleni tuttu Fred Zinnemannin elokuvasovituksena, se onkin mainio leffa. Transitin lopputekstien päällä kuuluva Talking Headsin Road to Nowhere tuntuu halvalta jipolta sekin. Leffa on saanut varsin hyvää palautetta, joten ehkä en vain tajunnut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti