Myös Kyyneleet on säilynyt Vallilan Panimon repertuaarissa MiLa-ajoilta, ensiesiintyminen 2016. Yhteistuotanto Eevil Stöö -artistin kanssa , 4,7 %, IBU 38. Kovasti vaahtoa ruskeassa sameassa oluessa. Hapan fankinen tuoksu ikävä kyllä. Ikävää siksi, että tämä ei ole lambic tai muu sour vaan english pale ale. Maussa on myös tunkiomaisia aineksia oikein kunnolla, lähes juomakelvotonta. Se on hieman yllättävää, koska tässäkin pullossa on parasta ennen sama 08/2020 kuin muissakin panimolta vappuaattona ostamissani pulloissa. Tuoretta kamaa siis, mutta kontaminaatio on päässyt tapahtumaan.
Samanlaiseen kontaminaatioon törmäsin pari viikkoa sitten Valillan Huivi-pilsnerin kohdalla. Siinä oli parasta ennen 05/2020, tässä nyt 12/2020. Nyt ei kuohu, oikeastaan liian vähän syntyy vaahtoa. Tuoksu on raikas, maltainen, jopa hedelmäinenkin. Sitä saattoi odottaa, koska humalana böömipilsin perusaineksen Saazin ohella myös amerikkalaista hapatusta Amarilloa. Maku on pehmeä, aivan erilainen kuin aiemmassa Huivi-näytteessä. Sitrusta ja mallasta on täysipainoisesti, ei siis perinteisen pilsin makua, enemmän american lager -tyyliä. Katkeruutta on lähes pils-tasoisesti, tämä on oikein miellyttävää. Harmittavasti siis taso heittelee, mutta hyvääkin tavaraa syntyy lähipanimossa. Ostopaikka Helsinki, Vallilan Panimo.
7 kommenttia:
Ennustamaton laatuheittely on tyypillistä paskantamoille; kuin venäläistä rulettia pelaisi, ryöstöhinnoin...
Huono homma, mutta se on sanottava, että hinnat ei ryöstötasoa. Kahdeksan olutta maksoi 25 euroa eli vähän päälle kolme euroa kappale.
Noniin, jos L->0 (lue: L lähestyy nollaa) L/H -suhdeluvuksi tulee nolla, olipa hinta ryöstöä tahi ei.
Varsinaisia paskapommeja varten L/H -suhteellisuusteoriaa olisi ehken syytä laajentaa imaginaaripuolelle, jolloin subjektiivinen laatumuuttuja L < 0...?!
Vallilan panimo on maantieteellisistä syistä itselleni läheisin ja siksi päätinkin tähän kommentoida. Minulla on kaksinainen suhtautuminen heidän tuotoksiinsa. Haluiaisin heidän onnistuvan, joskus olenkin ilahtunut, kun taas silloin tällöin pahasti pettynyt. Otantani on ollut toistuvaa, miksi voinkin vahvistaa panimon ongelmat tasalaatuisuuden parissa. Huivi-pilssi on muodostunut omaksi suosikikseni, koska silloin tällöin sen sysiläläinen L/H-suhde on kotimaisten nykyhintastandardien vuoksi jopa kohtuullinen. Ikäväkseni jouduin kuitenkin tovi sitten toteamaan tuon laatuheiton samaisten erien kohdalla.
Toivon suuresti, että vallilalaisten korviin kantautuisivat nämä arviot. Panimossa voisi olla lunastettavaa potentiaalia hirmuisesti, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei tietoa omasta suunnasta löydy, tai sitten sitä ei ole päätetty. Yksinkertainen tekeminen ja yleisön kuunteleminen ovat valttia monissa lajeissa.
- S
Aina ajankohtaiset:
http://ulkohuone.blogspot.com/2017/06/ne-kehnommat-kesakaljat.html
http://ulkohuone.blogspot.com/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html
Tervehdys,
Vierailin pitkästä aikaa lähipanimollani ja mukaan tarttui heidän uutukainen gose. Kyseessä nykyään pienpanimopuolella uhanalainen ns. "maustamaton" (vain suolaa lisätty) gose. Allekirjoittaneella on ollut vaikeuksia saada otetta kyseisen panimon linjasta. Yllätyin tästä uutukaisesta, joka myös lasissa muodostui varauksin positiiviseksi yllätykseksi. Olisi kiva kuulla mitä olet mieltä tästä uutuudesta.
P.S. Vilpittömästi vakuutan, ettei minulla ole mitään kytköksiä kyseiseen panimoon. Jo aiemmin osallistuin keskusteluun Vallilan panimosta tuoden esille suhteeni konstikkuuden.
- S
Lähetä kommentti