HOP! Artisan Brewery Weekend

Hieman festivaaliväsymystä havaittavissa, mutta päätin silti vierailla uudessa oluttapahtumassa Nosturissa. Käsittääkseni järjestäjät samoja kuin viime kesän Craft Beer Helsingissä. Sinnehän oli vaikea päästä sisään, joten lähestyin paikkaa hieman skeptisesti pari minuuttia ennen avaamisaikaa. En ole sattumoisin ennen Nosturissa käynyt, koskaan ei ole sattunut sopiva konsertti kohdalle. Jonoja ei näkynyt, mutta tuulikaapista sentään löytyi alan miehet Hermod, Tonagi ja VastActiv. Sisäänpääsy muistutti hieman armeijan varusvaraston jakelusysteemiä, oli käytävä monella tiskillä ennen oluen kohtaamista. Ensin varsin kallis (18€) sisäänpääsymaksu, sitten rannekkeen asennus, rannekkeessa myös NFC-maksusiru, sitten takki narikkaan ja sitten vielä rannekkeen lataus neljännellä tiskillä ja lasi kouraan. En tiedä syntyikö jonoja myöhemmin, mutta alussa kaikki meni sujuvasti.
 

Katutasossa oli ruokailualue, oluet kakkoskerroksessa pääsalissa. Tunnelma muistutti hieman viime talven juhlia Seinäjoen Rytmikorjaamossa, maistelulasikin näytti samanlaiselta. Itselläni maksusysteemi toimi hyvin, mutta Hermod joutui käymään vaihtamassa oman rannekkeensa. Tiskin lukulaite ei näyttänyt jäljellä olevaa saldoa, mutta yleensä baarimestari sanoi sen. Pesupisteessä oli vettä, mutta pesuainetta niukasti. Alussa oli väljää, mutta myöhemmin porukkaa tuli mukavasti, ei kuitenkaan häiritsevästi. Musiikkia ja jopa elokuvia oli tarjolla, mutta niitä en huomannut. Tarkoitus oli tehdä parin tunnin nopea tsekkaus, mutta vierailu venyi viiteen tuntiin. Osittain siksi, että rannekkeeseen ladattua 30 euroa oli työläs saada juotua tyhjäksi. Pienempi annos oli 20 cl, mutta lasit täytettiin usein rennolla kädellä. Tuoleja oli varsin vähän, pysyin jaloillani koko ajan.   
 

Ensimmäisenä maistoon uuden helsinkiläisen kiertolaispanimon High Timen Hop Volcano, tehty Espoon Olarilla. Lupaava nimi, 6,7%, El Dorado, Azacca, Nelson Sauvin, vehnää ja kauraa. Sameaa Vermont-tyyliä, hedelmäinen, makeahko, puhtaahko, lievästi katkeroa. Ei tajunnanräjäyttäjä, mutta kelvollinen startti. Puolalainen Raduga Potiomkin jenkkihumaloitu imperial stout, 100 IBU, 10,5%. Tämä ei kolahtanut, hyvin kahvinen, karkea ja makea. Päätin keventää sessiota VastActivin tarjoamalla Sori Dark Humor Club Hot Chocolatella, joka vain 10,2%. Tahmeaa tummaa kuivahkoa suklaata, puolalaista pehmeämpi, ehkä lämpimämpikin, mutta ei huipputapaus tämäkään. Oululaisen Maistilan tiskillä Joni Harjulla oli ainoana uutuutena Hiisin kanssa tehty uusi variaatio Two Bad -sarjaan. Belgian Oatmeal Ale, 5,7%. Oli tyrmäävän kylmää, banaanimaista hedelmää, varsin hillittyä, mutta belgiestereitä mukavasti. Ei tietenkään katkeroa erityisemmin.
 

Tässä vaiheessa kiipesin Nosturin parvelle, jossa oli muutama tiski lisää. Tilasin Olutpajan uutta Nykyaikaa (nimi ilmeisesti kunnianosoitus sandiegolaiselle Modern Times -panimolle). Wheat Ale, 5,6%, Amarillo ja kuivahumalana Citra, 35% vehnää. Kysäisin tiskin takana häärivältä Frank Poirotilta, että onko Timo Jukkaa näkynyt. Olin nimittäin kuullut huhun, että Pälkäneen velho olisi paikalla. Frank osoitti vieressäni seisovaa miestä, että tuossahan se on. Nolo tilanne, olen joskus bongannut Timon livenä, mutta huomiokyky on heikentynyt. Pääsin nyt ensi kerran juttelemaan Timon kanssa, kaikessa rauhassakin, kun erityisempää tungosta ei ollut. Timo Jukka on siis Olutpajan panimomestari, joka on rakentanut panimoaan ja tuotteitaan täysin kompromissittomasti. Ensimmäiset oluet olivat hyvin keveitä (4,2%), hyvin puhtaita. Useamman vuoden aikana Timo kertoi nyt saaneensa viilattua vierteen valmistusprosessin tyydyttävään kuntoon. Nyt on menossa kuivahumaloinnin säätäminen. Ensimmäinen kuivahumaloitu Olutpajan olut oli APA 4 (en kokeillut sitä Nosturissa, luulin jo juoneeni sitä, mutta enpä olekaan, tilanne on korjattava) ja toinen tämä Nykyaika. Hyvin aromaattisen sitruksinen vehnä-ale, hyvin tasapainoinen, kuinkas muutenkaan, katkeruuttakin kohtuudella Timon olueksi. Kovin tarkkoja muistikuvia en oluesta saanut sosiaalisessa tilanteessa. Jatkosuunnitelmissa Olutpajalla on vahvemmat oluet, ehkä belgihiivalla, ehkä barleywineja. Täysiveristä IPAa en saanut Timoa lupaamaan.
 

Palasin pääsaliin, Olarin panimolta MC Taakibörsta IPA, 6,5%. Hedelmäinen, mutta melko karkea, tyhjähkö perätilakin. Tankerin Sada oli hämmentävästi Blue IPA, saatu värjättyä todellakin sinertäväksi jollain yrtillä. Maku oli aika kipsinen, en saanut otetta. Olarin 21 Porter 6,1%, paahteinen ja hyvin kahvinen. Olutpajan Maltaan Haukka hyvin pähkinäinen, katkeroakin mukana. Nyt ranneke lopulta tyhjeni ja pääsin notkumaan Hietalahden yöhön. Ei voi taaskaan valittaa, mukava festivaali, riittävästi mielenkiintoisia oluita ja hauskoja keskusteluja.