Joseph Lewis: The Big Combo

Gun Crazyn ohjaaja Lewisin The Big Combo vuodelta 1955 on myöhäisen film noirin suuria huipentumia. Alkuteksteissä ilmakuvaa New Yorkista, David Raksinin jazzscore, John Altonin henkeäsalpaavaa kuvausta jatkuvassa sumussa elävästä kaupungista, jopa nyrkkeilyottelu saadaan mahdutettua muutamaan ensi hetkeen. Tyrmäävän alun jälkeen elokuva hieman veltostuu, mutta lähes mestariteos tämä on loppuun asti. Petollisia, mutta hauraita naisia, Lee Van Cleefin tyylisiä roistoja, toisaalta myös harhautuneita maalaispoikia. Hyvin eroottisia kohtauksia valmistumisajankohtaan nähden. Mahdollisesti Cornel Wilden kovin rooli yksinäinen susi -poliisina, taistellen tuulimyllyjä (järjestäytynyttä rikollisuutta) vastaan itsepäisesti. Sadismia hätkähdyttävästi, fyysistä kuulolaitekidutusta ja poikkeuksellisen brutaalia henkistä nöyryytystä. Richard Conte ehkä päästelee ylikierroksilla pahuuden ruumiillistumana. Jean Wallace aavistuksen liian madonnamainen naispääroolissa, tumma Helene Stanton varastaa kohtauksia. Dreyer-niminen antiikkikauppias, melko harvinainen arthouse-viittaus Hollywoodin B-leffassa. Kopio ei erityisen hyvä, toistuvat katselut hieman syövät tehoja, tämä uppoaa maksimi-intensiteetillä vain ensi kokemuksella.

Stone Old Guardian

Kauniin värinen barleywine San Diegosta, 11,3%. Väkevän kuivaa hedelmäisyyttä, ehkä vihannesmaisuuttakin, lämmittävää alkoholia. Kuivaa humalaa jälkimaussa, valtava mallasrunko pehmentää sitä, mutta silti humalainen ote on pitkä ja massiivinen. Lähes öljymäinen viskositeetti, makeus jää nautinnollisen vähäiseksi. Barleywine ei ole suosikkejani, mutta tätä paremmaksi sitä on hankala saada. Tuoreus kylläkin puuttuu, voi vain kuvitella kuinka superlatiivinen tämä olisi hanassa Etelä-Kaliforniassa. Toisaalta olut voi muuttua parempaan suuntaan varastoinnissakin, mutta humalat kuitenkin häviävät, joten tämä olut tuskin siitä hyötyisi. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

St. Feuillien Cuvée de Noël

Kevyesti mausteinen, makeahko, varsin kevyeltä tuntuva näin vahvaksi (9%) olueksi. Maltainen, belgihiiva ei tule esille kovinkaan hyvin, ei humalaa, ikävä pettymys, muistikuvat oluesta olivat parempia. Helsinki, St. Urho's, 10.12.2008.

Glastonbury Golden Chalice, real ale

Kullanvärinen ale, varsin kevyt, maltainen viljainenkin perusmaku, humalaa saisi olla huomattavasti enemmän. Jonkin verran sitä kuitenkin on, tämä on selvästi parempi kuin Glastonburyn Love Monkey. Helsinki, St. Urho's, 10.12.2008.

Landshuter Zwick'l Bio-Bier

Sameaa luomuolutta, hedelmäisen raikas perustuntuma, jälkimaku mukavan humalainen. Paljon parempi kuin edellisellä viikolla samassa paikassa juotu zwickel. Alkoholia 5,6%, mallaspohjakin on hyvä. Helsinki, One Pint Pub, 10.12.2008.

Abbaye des Rocs Noël

Joulubelgi hanassa Kallion laatubaarissa. Tahmeahko, mutta vain lievästi makea. Kevyesti mausteita, mallasta, ja hedelmää. Hieman ohut kokonaisuus, tyypillistä belgioluiden hanaversioille. Jälkimaku lyhyt, ei erityisen kuiva. Helsinki, Kallio, Poirotti, 10.12.2008.

Greene King Morland Original Bitter, real ale

Suurpanimon tuote on ihan ok, vain 4%, mäntyisen humalainen juoma, erittäin kuiva, mallasrunkoakin on yllättävän hyvin. Selvästi parempi kuin Glastonburyn eilinen tuote. Helsinki, Kuikka, 10.12.2008.

Roma - Bordeaux 2-0

Melkoisen tasapaksu ensijakso, ei maalipaikkoja. Voiton tarvitseva Bordeaux selvästi aktiivisempi, mutta taidot eivät riittäneet. Roma vain jäädytti italialaiseen tyyliin. Toisella jaksolla tilanne muuttui, Roma alkoi pelata ja teki kevyesti kaksi maalia, Totti on edelleen pelimies. Bordeaux säälittävä tapaus.

Teerenpeli Brown Ale

En ole varma oluen nimestä, mutta tällainen luonnehdinta labelissa hanan päällä köllötti, sama nimi myös liitutaululla. Toisaalta Tumma Ale luki Pakkaspaavo-hanan päällä. Samea, tumman punaruskea, hyvin karamellinen, äärimmäisen makea olut. Täytyy olla uusi tuote, aivan näin ekstreemiä Teerenpeli ei ole ennen tehnyt. Ikävä kyllä tämä on siis ekstreemi aivan väärään suuntaan. Tässä ei ole mitään myönteistä, pelkkää siirappia. Toivottavasti tämä oli jokin vitsi-tyyppinen kokeilu, muuten menee lopullisesti usko tähän panimoon. Helsinki, Teerenpeli, 9.12.2008.

Plevna Nokikana

Aivan musta vehnäolut, pistävän savuinen maku, todella haastava. Ei muistuta esim. Schlenkerla Rauchweizeniä, tämä on karkeampi, ei vaikuta erityisen tuoreeltakaan, mutta voi johtua muuten tyrmäävästä vaikutelmasta. Aivan tällaista en ole koskaan juonut aiemmin, Tampere jaksaa aina yllättää. Mutta, tässä ei oikein ole vehnäolutmaisuutta, Schlenkerlan savuversio nivoutuu nautittavasti vehnäolutperinteeseen. Savuisuus tuntuu hieman esanssiselta, päälleliimatulta. Maku on muuten hyvin ohut, ainakin suhteellisen kylmänä tarjoiltuna. Melkein kuin savulimsaa, tervaleijonapastilleja liuotettuna. Rohkea kokeilu, mutta ei toimi käytännössä. Helsinki, Villi Wäinö, 9.12.2008.

Glastonbury Love Monkey, real ale

Kirkas kultainen ale, mielenkiintoinen perusmaku, selvästi mausteinen, kevyellä tavalla. Ohuehko mallasrunko, jälkimakukin on harmittavan mitätön, juuri tämäntyyppiseen olueen purisi hyvin railakas humalointi. Helsinki, Angleterre, 9.12.2008.

Dieu du Ciel! Péché Mortel

Quebeciläinen kahvilla höystetty russian imperial stout, 9,5%. Todella paksua, lähes Dark Horizon -tasoa, kahvi kietoutuu nautinnollisesti paahtomaltaaseen. Samettisen pehmeää, jälkimaku suhteellisen lyhyt, humalointiakin varmaan on hyvin, mutta se hukkuu muuhun materiaan. Ei makeutta tässäkään. Luulin, että räntäsateessa Senaatintorin taakse ei ole raahautunut kukaan, mutta kellari suorastaan kuhisi jotain pikkujouluporukkaa. Sympaattinen rovaniemeläinen (?) baarimestari kauhisteli oluen hintaa, 10€, mutta kyllä tämä sen väärti oli. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 9.12.2008.

Bruuveri Sportteri

Peräti 8,6-prosenttinen "talviportteri", siis täysiverinen russian imperial stout ainakin vahvuudeltaan. Paahteisuutta, hieman kahvityyppistä mausteisuutta, liian kylmää, pitkä humalainen jälkimaku. Loistavasti ei juuri ollenkaan makea. Lämpimämpänä voisi olla todella nautinnollinen. Join reunaehtojen takia vain puolikaspintin (törkeä hinnoittelu 4,80€, täysi pintti 7,80€), joten juoma ei ehtinyt lämmetä. Joka tapauksessa Bruuveri alkaa päästä pääkaupunkikierrosten vakiopysäkiksi, jos uutuuksien tiheys ja oluiden laatu pysyy tällä tasolla. Helsinki, Bruuveri, 9.12.2008.

De Zenne De Foxe Strong Ale

Kalaravintoloiden Belgiassa teettämä hanaolut. Samea, hillitysti mausteinen, belgihiivaa tyypilliseen tapaan, hyvin kuiva jälkimaku, reipas humalointi todellakin. Mausteet häiritsevät, ei täysin miellyttävä. Helsinki, Hilpeä Hauki, 9.12.2008.

Alfred Hitchcock: The Man Who Knew Too Much (1934)

Tuntuu huvittavalta, että monet (lähinnä britit) pitivät tätä originaalia pitkään parempana kuin 1956 Hitchcockin Hollywoodissa tekemää remakea. Ei sekään ole kummoinen leffa, mutta tämä on kovin vaatimatonta tasoa. Liikkeelle lähdetään Sveitsin St.Moritzista, ohjelmassa jopa mäkihyppyä. Huumori on jäykkää ja pahasti vanhentunutta. Tarina on täysin epäuskottava ja tappelukohtaukset poikkeuksellisen kömpelöitä. Jopa Peter Lorre on täysin tuuliajolla. Mielenkiintoisinta ehkä kepeän englantilainen suhtautuminen pöyristyttäviin vastoinkäymisiin, kuten oman lapsen kidnappaukseen. Reipas tulitaistelu lopussa, perustunee vuonna 1911 sattuneeseen anarkistien ja brittipoliisien yhteenottoon. Lontoossa näkyy Guinness Is Good For You -valomainos.

North Coast Brother Thelonious

Pohjois-Kaliforniasta jazzlegenda Thelonious Monkille omistettu munkkiluostarityyppinen belgiale. Punaruskea, lähinnä dubbelia muistuttava väri, vahvuus (9,4%) on jo tripel-tasoa ja tuoksua hallitsevaa happamuus tuo mieleen Flanderin happamat punaiset alet. Siis varsin vakuuttavia vivahteita on saatu aikaan tässä hybridissä. Maussa happamuus tuntuu edelleen, mutta vaimeampana. Mausteita, yrttimäisyyttä, makeaa mallasta. Puuttuu oikeastaan vain humalan kuivuutta, mutta se olisi tämmöisessä keitoksessa jo lähes ylisuoritus. Erittäin ihailtava, mutta tämäntyylinen olut ei ole minun erityisiä suosikkeja.

Upeassa etiketissä etäisyyteen mustien lasien takaa tuijottava pipopäinen Thelonious istuskelee jossain katedraalissa taustalla mustavalkoiset koskettimet valaisten kuin kuu maisemaa. Sylissä pääkallo ja kädessä goblet täynnä olutta, mottona carpe diem vita brevis. Ooh, miten sofistikoitunutta syvällisyyttä! Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Oppigårds Starkporter

Taalainmaan porter on täyteläinen ja hyvin, hyvin paahteinen. Kahvin makua, hieman makeuttakin maltaisessa muodossa. Aavistus maitomaista happamuutta. Nieluun syntyy miellyttävän kuiva jälkimaku, humalaa on näppärästi saatu mukaan. Oikein hieno olut. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.