Left Hand Black Jack Porter

Ratinan lähiseudun baarit olivat Springsteen-keikan jälkeen pahasti tukossa, joten ajauduin Hämeenkadun yläpään panimoravintolaan. Pullossa coloradolaista porteria, makeahko, kevyt, ehkä vähän liian suoraviivainen, ohut. Paahteisuutta on, hieman maitomaisuutta, ei juuri humalaa. Ei varmaan enää kovin tuoretta, baarimestarikin heitti pullon roskiin ennen kuin sain sen kuvattua. Tampere, Teerenpeli, 2.6.2009.

Bruce Springsteen and the E Street Band, Tampere, Ratina

Ratina vaikutti mukavalta keikkapaikalta, kentällä oli tiiviimpi tunnelma kuin Helsingin Olympiastadionilla. Toisaalta istumakatsomot ovat täälläkin kaukana ja matalia, siellä ei varmaan fiilis kummoiseksi kohonnut. Ihmettelenkin miksi istumapaikkoja myydään tämmöisiin tapahtumiin, ei mitään järkeä. Minun viides Springsteen-keikka, temput ovat jo siis tulleet tutuiksi ja mitään yllättävää ei tullut eteen. Suhteellisen lyhyt setti 2h 45 min, 28 kappaletta, mutta intensiteetti oli tasaisen korkea. Kokonaisuutena hyvin lähellä viimekesäistä Helsingin keikkaa, mutta jää ehkä vähän siitä henkilökohtaisella kokemuslistallani. Tampereella jotkin biisivalinnat tökkivät minua ja varsinkin encore-tunnelma oli Helsingissä parempi. Toisaalta Nils Lofgren oli nyt vielä parempi ja hallitsi useita raskaampia ja synkempiä kappaleita. Clemonsin kävely vaikeaa, mutta jaksoi seisoa koko keikan, foni on edelleen keskeinen osa E Street -saundia. Jay Weinberg isänsä korvaajana kuulosti aluksi huonolta vitsiltä, mutta yllättävän hyvin poika pärjäsi. Rummutuksessa ei minusta ollut mitään vikaa, jos ei niin henkeäsalpaavan innoittavaakaan. Kaksi gospel-laulajaa sävytti mukavasti äänimattoa, joskin heillä oli isompi rooli vain Hard Times -encoressa. Yleisö oli niin hyvin mukana kuin se Hämeessä voi olla. Springsteen itse oli hyvällä tuulella, yhtä energinen kuin ennenkin. Ehkä pientä rutiinimaisuutta työsuorituksessa oli havaittavissa, mutta ei syyskuussa 60 vuotta täyttävä ammattimies vielä voi eläkkeellepääsystä haaveilla.

Konsertin rakenne hyvin samanlainen kuin kiertueen aiemmissa keikoissa. Staattisia osia suhteellisen paljon, mutta kappalelista vaihtelee tietysti jonkin verran. Tällä kertaa minua tökki eniten nimenomaan joka konsertissa soitetut vakiokappaleet, jotka eivät ole minusta Springsteenin parhaita. Mutta kun avaus oli Badlands, niin paljon ei voi valittaa, ehkä miehen tuotannon kestävin klassikko, toimi nytkin taatusti. Kun kolmantena tuli latautunut Prove It All Night ja myöhemmin vielä The Promised Land, niin vuosiluku olisi hyvin voinut olla 1978. Promised Land tosin nyt yhtä väsyneellä rutiinilla kuin viime kesänäkin. Kakkoskappaleena tuli Radio Nowhere, ainoana Magic-levyltä, ikävä kyllä. Outlaw Petessä oli Calexico-tyylistä visuaalista kuvamateriaalia, mutta tehot hiipuivat Tampereen kesäillan kirkkauteen.

Out in the Streetissä Springsteen aloitti eturivin yleisön kanssa kommunikoinnin, jota oli hauska seurata, mutta itse kappale jäi vähän sivuun ja oikeastaan koko muu yleisökin. Rasittava jeijei-vääntely pilasi tämän hienon kappaleen tunnelman. Vielä pahemmin hajosi Hungry Heart, jota suomalaisyleisö ei vieläkään osannut laulaa kunnolla. Hungry Heart esitettiin vasta kolmannen kerran tällä kiertueella, ehkä Springsteen halusi antaa härmäläisille vielä mahdollisuuden. Working on a Dreamissa tanakka teemaspiikki, tosin varmaan samanlainen joka keikalla.

Sitten käynnistyi ehkä konsertin onnistunein osuus, hieman yllättävällä materiaalilla. Seeds on raakaa voimarokkia vuodelta 1985, versio oli yhtä hyökkäävä kuin livelevyllä. Sitten hillitön rockabilly-tulkinta Johnny 99:stä, sovitusta voi pitää nerokkaana, rullasi todella hienosti. Laulun synkät sanat näkyivät nyt oudossa valossa, mutta ei haitannut. Kappaleen ainoa ongelma oli Van Zandtin kitara, jota ei varmaan oltu miksattu oikein, ääni tuntui rikkinäiseltä, tuskin tarkoituksella. Sitten The Ghost of Tom Joad, joka oli Lofgrenin kitaroinnin ylvästä juhlaa. Vielä vakuuttavampi suoritus kuin viime kesänä Youngstown-kappaleessa.

Raise Your Hand -fiilistelyllä siirryttiin "toivekappaleisiin", konsertin vaihtuva osuus siis. Kohtuukamaa, olisi voinut olla huonompia, mutta mitään harvinaisuuksia tai omia suosikkejani ei tullut. Cover Me tuli tiukasti rokkaavana ja Because the Night intensiivisesti. Thunder Road keskitempoisena, parempiakin versioita on syntynyt, ehkä pientä kyllästymistä havaittavissa esityksessä. Springsteen näytti ihmettelevän yleisön "Bruce=ihq" -plakaattia näihin aikoihin. Waiting on a Sunny Day rullasi akustisvoittoisesti ja Promised Land harppuriffeillä. Suhteellisen harvinainen koveri-valinta, 60-luvun soul-pala Dark End of the Street, soitto jäi viitteelliseksi, mutta hauskaa Bruce-spiikkiä aviorikoskuvioista. Patti Scialfa ei ollut paikalla, vastoin joitain ennakkotietoja. Scialfalle omistettu Kingdom of Days soi heleästi ja kuohkeasti, konsertin kohokohtia. Ikävä kyllä sen jälkeen valjut Lonesome Day ja The Rising, tämän levyn materiaali ei minuun vetoa, Lonesome Dayn uusi sovitus ei asiaa parantanut. Born to Run päätti varsinaisen setin, jotenkin tukkoinen suoritus, viime kesänä meni paremmin.

Encoret käynnisti talouspoliittisena kannanottona ikivanha Hard Times, aivan upeana ison bändin sovituksena. Jotenkin tuli mieleen Tukholmassa 1988 kuulemani majesteettinen Dylan-variaatio Chimes of Freedom. Gospel-duo siis tässä valokeilassa ja kaikki muukin toimi loistavasti. Ja sitten perään taas pettymys, Bobby Jean. Springsteenin tuotannosta löytyisi kymmeniä parempia vaihtoehtoja tähän konserttisaumaan, mutta nyt kävi näin. Usein tällä kiertueella se on ollut Kitty's Back, paljon parempi biisi. Sitten seurasi Land of Hope and Dreams, joka on henkilökohtainen inhokkini. En ymmärrä miksi tätä laimeutta roikotetaan mukana. Onneksi loppuveto oli parempi. Irlantilaisrenkutus American Land jorasi samalla lailla kuin viime kesänä, yhtä raikkaastikin. Glory Days on takuuvarma livekuningas, mandoliinisoolo nyt Van Zandtin särkyneellä kitaralla, silti nosti tunnelman kattoon. Joulupukkivitsi ei enää toisella kertaa tuntunut yhtä hyvältä kuin Helsingissä, mutta niin vain Santa Claus Is Coming to Town esitettiin kesäkuun alussa, tosin vähän liiankin rentona juoksutuksena. Tällä kertaa Springsteen ei hyppinyt Dancing in the Darkissa ollenkaan, pieni merkki vauhdin hiipumisesta. Siihen sitten stoppi, ei lisäyllätyksiä, niitä varmaan tulee enemmän kiertueen loppupuolen konserteissa.

De Molen Ruig & Rood

Ensituntuma hollantilaiseen kulttipanimoon. Samea punaruskea olut, valmistajan ilmoituksen mukaan "imperial Irish ale". Hunajaisen makea, lievästi hapan, 9,5%. Jälkimaussa on huomattavasti humalaa, kunnon katkeruuteen asti. Muistuttaa tupla-IPA-tyyliä, makeampi, vähemmän humalainen, yhtä hedelmäinen. Väistämättä pienoinen pettymys, mutta onhan tämä melko ryhdikäs pläjäys. Tampere, Konttori, 2.6.2009.

Rittmayer Hallerndorfer Rauchbier

Meripihkan värinen, kevyen savuinen olut Forchheimin läheltä. Makeahkoa mallasta, lähellä perusdunkelia, nihkeä kokonaistunnelma, ei mikään huipputuote. Panimo ollut pystyssä vuodesta 1422 alkaen. Tampere, Konttori, 2.6.2009.

Vakka-Suomen Prykmestar Vehnä

Uudenkaupungin vehnätuote on samea hefe baijerilaiseen tapaan. Hedelmäistä banaanimaisuutta, heilahtaa makeamman puolelle kuin kuivan. Oikein tyylikäs ja mukava, jos ei varsinaisesti haltioittava. Tampere, Konttori, 2.6.2009.

Océane La Goule Blonde

Ranskalainen belgityylinen olut, Charentesta läheltä Bordeauxin viinialueita. Samea, vehnäinen, aika kevyt, lievästi mausteinen, ei jälkimakua, melko vaisuksi jää. Tampere, Tuulensuu, 1.6.2009.

Port Hop-15

San Diegosta tupla-IPA, juuri niin hyvää kuin voi odottaa, tyylihän on yleisesti tunnustetusti peräisin juuri San Diego Countysta. Sameaa, sitrushedelmää, lähes odottaa hedelmän palasia löytyvän nesteestä. Humalaa massiivisesti (siis 15 erilaista), mutta mallasrunkokin tuleva, varsin tasapainoinen, jos se tässä tyylissä mahdollista. Terassivisa Konttorissa, kuulemma perinteinen tapaus, poikkeuksellisesti maanantaina tiistain Springsteen-konsertin takia. Joukkueeni pääsi neljänneksi yhdentoista joukossa. Satuin tietämään, että Sandor Kocsis voitti MM-maalikuninkuuden 1954 11 maalilla, onnistuin myös löytämään Otis Reddingin ja Tarmo Uusivirran kuolinpäivien perusteella. Harmittavasti veikkasin Neuvostoliiton menettäneen kaksi MM-jääkiekkovoittoa 1970-luvulla, oikea lukema tietysti kolme. Tampere, Konttori, 1.6.2009.

Avery Old Jubilation Ale

Konttorin tulikuumalla terassilla näppärästi talviolutta Coloradosta, pullon kyljessä ollaan rekiretkellä. Makean maltainen päämaku, kevyesti hapan, kevyesti humalainen. Jotenkin keskinkertaiseksi kokemus jäi, skottilaista wee heavyä ehkä tavoiteltu, mutta maltaisuus saisi olla rotevampaa. Tampere, Konttori, 1.6.2009.

Bavik Pilaarbijter Blond

Hedelmäinen perusbelgi, hieman nihkeä, ei humalointia. Mukava etiketti saanut innoistusta Breughelin maalauksesta, pilarinpurija viittaa kuulemma Flanderissa tekopyhyyteen. Ennen Tuulensuuhun saapumista pistäydyin uuden Esplanadi-baarin terassilla keskellä Hämeenpuistoa. Miellyttävä paikka, join aiemmin arvioitua Plevna Pilsiä. Tampere, Tuulensuu, 1.6.2009.

Lewis: Life Born of Fire

Hysteerinen episodi, menee aika lailla överiksi. Vaikea uskoa tämmöiseen tapahtumaketjuun idyllisessä Oxfordissa, tosin sehän oli tyypillistä Morse-sarjallekin. Nyt Morse-viittaukset jäävät taka-alalle. Uskonnollista fanatismia ja homofobiaa, Hathaway sotkeutuu henkilökohtaisesti tarinaan perusteellisesti. Hathawayn seksuaalista suuntautumistakin arvaillaan. Stravinskia ja Ikean viinilaseja, klassinen toimistoherja paperiliittimien säästökampanjasta. Pubiterassikohtaus on mukana, mutta intohimo tuntuu hiipuvan, nyt ei olutta juoda, Hathaway vetää viskiä ja Lewis tietysti tuoremehua. Naiset eivät jätä Lewisiä rauhaan, nyt asialla seksikäs lakinainen, kutsuu Robbieta Bertieksi.

Schorschbräu Schorschbock

Keskibaijerilainen panimo Gunzenhausenista, Augsburgin ja Nürnbergin puolivälistä. Maailman vahvimpana lagerina (16%) markkinoitu olut näyttää rumalta kuravedeltä, ei vaahtoa. Maistuu makealle, kevyesti hedelmäiselle ja hyvin vahvasti alkoholille. Happamuuttakin ehkä havaittavissa. Aluksi tuntuu aivan liian makealta ja viinamaiselta. Ei tämä ihan surkeaa ole, makeuteen tottuu. Etiketissä kehotetaan nauttimaan kylmänä, mutta toimii selvästi paremmin lämpimämpänä. Ei kuitenkaan tässä superraskaassa sarjassa suosikkejani.

Betis - Valladolid 1-1

Putoamiskamppailu, johon hienosti kauden aloittanut Valladolidkin vajonnut. Ottelu käynnistyi hirvittävällä tempolla, todella hermostunut tunnelma. Sitten vauhti hiipui, mutta ei mitään järjestelmällisyytä havaittavissa. Ensi jakson yliajalla Betisin puolustus aukesi, Valladolidin argentiinalainen vaihtomies Marco Aguirre pääsi laukaisemaan vasemmalla, tarkka veto tolpan vierestä verkkoon. Betis kokosi itsensä ja Ricardo Oliveira tasoitti nopeasti lähipuskulla. Oliveira sai pallon vielä tolppaankin. Tasapeli ei kuitenkaan riittänyt ja sensaatiomaisesti kovasti rahaa pelaajiin satsannut Betis tippui Segundaan. Getafe samoissa pisteissä, mutta säilyi omituisesti vierasmaalissäännöllä, jota ei yleensä sarjapeleissä huomioida.

Ørbæk Golden Honey Wheat

Tanskalainen luomuhunajavehnäale Fyn-saaren pohjoislaidalta kehotetaan tarjoilemaan korkeasta weissbierlasista. Mikäpä siinä, mutta ei tämä muistuta pätkääkään baijerilaista vehnäolutta. Panimo ei kuulu 2000-luvun tanskalaiseen pienpanimobuumiin, perustettu jo 1906. Samea hunajan väri, makea kovahko suutuntuma, ohut mallasrunko. Humalista ei tietoakaan. Nihkeän ohut pahvinen kokonaisuus, Tanskasta löytyisi paljon laadukkaampaa tuotavaa. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

Nils Oscar Barley Wine

Tämäkin ennestään tuttu Nils Oscar -olut. Hedelmäisen makea, alkoholi paistaa läpi melko vahvasti. Jälkimaussa tämäntyyliselle oluelle ehkä tavallista vahvempi katkerohumalointi. Join oluen turhan viileänä tuulisessa hellepäivässä, hieman karkealta maistui. Jotenkin tylsä, barleywinelta toivoisi räväkämpää otetta. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko / Oulu, Välivainion Alko (toukokuussa Arkadian erikoismyymälästä ilmainen kuljetus muualle).

Saint Sylvestre 3 Monts

Olut Ranskan Flanderista, Saint-Sylvestre-Cappelista, Lillen ja Dunkerquen puolivälistä, aivan Belgian rajan tuntumasta. Kuulostaa hyvältä olutalueelta, mutta tämä tuote on rankka pettymys. Vaahtoaa hyvin, näyttää muuten kirkkaalta lagerilta tai kölschiltä. Viljainen perusmaku, alkoholin makeutta, häivähdys jotain maustetta, ei humalaa. Kovin ohut mitäänsanomaton olut, muistuttaa jopa Suomen IVB-oluita tai Baltian viinalagereita. Harmittavan heikko maahantuonti alueelta, jossa tehdään hyviäkin oluita.

Hankala pullon avaus. Kuohuviinikorkin päällä jokin kääntyvä metallikiriste, joka oli painautunut korkkiin syvälle. Vuolin puukolla korkkia toiselta reunalta, jotta kiristeen sai käännettyä sivuun. Jäljelle jäänyttä korkkia piti sitten nostaa korkkiruuvilla. Tässä vaiheessa ilmeni, että kiriste ei ollut pullon lasissa kiinni ja olisi varmaan noussut korkista irti kevyemminkin. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko / Oulu, Välivainion Alko (toukokuussa Arkadian erikoismyymälästä ilmainen kuljetus muualle).

St. Bernardus Wit

En ole ennen sattunut juomaan tätä belgialaisen laatupanimon vehnäolutta. Wit-tyyli ei ole suosikkejani, kuten ei muutkaan vehnäolutvariaatiot. Tämä ei vaikuta tyylisuuntansa tyypilliseltä edustajalta, vaikka samea oljenväri onkin tyylinmukainen. Odotin ehkä enemmän mausteisuutta, tämä ei tunnu sillä alueella niin monimuotoiselta kuin jotkut kilpailijansa. Muistuttaa jopa hieman baijerilaisia weizeneita hedelmäisyydessään, toki belgihiiva on tunnistettavissa. Hedelmäisyys on parasta, mutta maku on lyhyt, ei tiukka humalointi tietysti tähän kuulukaan. Tuoteselosteessa on puistattavasti sokeria, mutta se ei onneksi maussa nouse esille. Esim. äsken kokeilemaani Estrella Ineditiin verrattuna ylivoimainen wit, mutta muuten jää vähän kysymysmerkiksi. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Oppigårds Summer Ale

Tämä sympaattinen uudehko panimo Taalainmaalta on ruotsalaisia suosikkejani. Jotenkin kepeän vaivattomalla tavalla tuntuu syntyvän hyvää laatua. Tämäkään pähkinäinen kesäolut ei mene matalimmalta kohti aidan yli. Panimo ei nuukaile amerikkalaisten humalien kanssa, ne ovat tämänkin oluen keskeisin menestystekijä. Saksalaisilla maltailla saadaan tasapainoa ja runkoon rakennetta. Muistuttaa katkerohumalilla terästettyä altbieriä. Sessio-olueksi patiolle liian vahva (5,2%), ehkä tämä olisi sitten hitaasti viilenevän valoisan kesäyön nautinnollinen lämmittäjä. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.