Lewis, The Great And The Good

Huolella rakennettu juoni, sarjan taso säilyy laadukkaana. Oxfordin luokkaristiriitoja valotetaan reippaammin kuin koskaan Morse-sarjassa. Lewisin vaimon yliajolla taustoitetaan tarinaa hienovaraisesti, arvoitus jää kuitenkin elämään.

USA - Brasilia 2-3

Varovaisen alun jälkeen 9. minuutilla Dempsey sai pallon Brasilian puolustuksen keskellä, epäonnistunut laukaus, pallo osui miehen pohkeeseen ja meni siitä alanurkkaan. Tällä USA:n joukkueella tuntuu olevan hämmästyttävän paljon tuuria. Toisessa maalissa ei kuitenkaan mitään tuuria. Nopealla vastahyökkäyksellä Davies ja Donovan pallottelivat brassivarmistuksen ulos, Donovan viimeisteli kliinisesti. Dungan porukalla ei näyttänyt aluksi olevan mitään lääkettä tämmöiseen tilanteeseen, hyökkäyspää taas todella tylsä. Toisen jakson alussa sitten Luis Fabianon räjähtävä kääntölaukaus kavensi tilanteen. USA lamaantui, ei saanut mitään aikaan toisella jaksolla. Tunnin kohdalla Kaka puski maalin, jota ei hyväksytty. Maalivahti Howard työnsi pallon maalin sisältä ylärimaan, mutta avustava ei jostain syystä havainnut tilannetta. 74. minuutilla lopulta tasoitus, pallo pomppi puissa ja Luis Fabiano sai taas pelivälineen häkkiin. Jauhaminen jatkui ja kymmenen minuuttia myöhemmin voittomaalin kaapitti kapteeni Lucio vaihtomies Elanon kulmapotkusta. Ei mitään hohtoa ottelussa, mutta onneksi USA ei sentään voittanut, sen joukkue näytti todella alkeelliselta.

Eric Ambler: Dirty Story

Modernin vakoiluromaanin 1930-luvulla kehittänyt Ambler kirjoitti myöhempinä vuosinaan melkoisen kevyttä kamaa. Tämä 1967 ilmestynyt romaani käynnistyy Ateenasta komediallisesti ja siirtyy sitten Djiboutin kautta kuvitteelliseen Keski-Afrikan valtioon pienimuotoiseen sotaan. Sota vaikuttaisi olevan Keski-Afrikan tasavallan ja Kamerunin välinen rajaselkkaus. Tämä loppuosa on suoraviivaista palkkasoturitrillerityyliä, ei kovin kiinnostavaa. Päähenkilö on sama kuin aiemmassa The Light of Day -romaanissa, antisankari ei vakuuta tälläkään kertaa. Djiboutin kuvaus on ehkä mielenkiintoisin osa. Amblerin terävä kirjoitustyyli on entisellään, mutta se ei tällä kertaa riitä, kun sisältö ja hahmot ovat köykäisiä. Vanhassa jostain divarista löytyneessä pokkarissa omituinen kansi, en ymmärrä miten rehevä daami ja melonisiivu liittyvät kirjaan.

Rogue XS Imperial Younger's Special Bitter

Näyttävään keraamiseen pulloon pakattua Oregonin huippupanimon XS-sarjaa, ensimmäinen kokeiluni näistä erikoisoluista. Olen aiemmin juonut panimon perusversiota tästä oluesta, joka on nimetty oregonilaisen olutlegendan, Portlandin Horse Brass Pubin isännän Don Youngerin mukaan. Younger on anglofiili ja alkuperäisessä bitterissä on hyvin samantyylinen tuntuma kuin eteläenglantilaisissa bittereissä. Tämä imperial-tuhdinnos (imperial ESB?) on varsin sameaa, vaaleanruskea väri. Hedelmäisyys on päällimmäisenä, massiivinen humalointi työntyy heti sen jälkeen ja kestää pitkään, hyvin täyteläinen, alkoholia tämäntyylisessä varsin pöyristyttävät 7,4% (perusversiossa 4,8%). Alkoholi ei kuitenkaan maistu, tämä on tasapainoinen, hyvin intensiivinen olut. Tuoreus puuttuu, mutta se on aina pullo-oluen interkontinentaalisen kuljetuksen hinta. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Ang Lee: Pushing Hands

Ohjaajan esikoiselokuva vuodelta 1992, heti tarkkanäköistä kulttuurierojen havainnointia. Taiwanilaisamerikkalaisen nuorenparin kiinalainen isä/appiukko muuttaa New Yorkin lähiöön ja monenlaisia törmäyksiä esiintyy. Äijä on taistelulajien mestari, tosin erikoistunut kevyeeseen taijiin. Leffa käynnistyy taidokkaasti ilman dialogia, mutta miniän ja vanhan isännän jännitteet tulevat välittömästi esiin. Ruoka ja sen valmistus heti suuressa roolissa, ennakoiden Leen myöhempiä mestariteoksia. Hieman raakilemainen tämä vielä on, monet kohtaukset ovat hieman teennäisiä. Vakuuttavaa katu-uskottavuutta loppupuolella Manhattanin Chinatownista, tosin siellä homma menee hieman tahattomaksi farssiksikin, kun rikollisjengi ja poliisivoimat yrittävät turhaan siirtää turhautunutta mestaria edes puoli askelta. Teemoissa on yleisempääkin pointtia, sukupolvien välisistä kuiluista ja arvokkaan ikääntymisen ongelmista.

Marc Forster: Stranger Than Fiction

Arkirealistisena hieman romanttisena komediana käynnistyvä tarina saa metaulottuvuuksia, kun päähenkilö huomaa olevansa päähenkilö Emma Thompsonin esittämän kirjailijan romaanissa. Chicagossa kuvatussa elokuvassa on mukava miljööote ja Maggie Gyllenhaal todella vetoava naispääosassa. Jännite ei kuitenkaan kanna pitkälle ja tunnelma on liian alavireinen. Dustin Hoffmanin rooli melko irrallinen. Varsinainen ongelma on päähenkilö ja häntä esittävä näyttelijä. Harkittu pökkelömäisyys tietysti kuuluu verotarkastajan rooliin, mutta kun hahmo on koko ajan kuvassa, koko elokuvasta tulee yhtä tylsä.

Etelä-Afrikka - Brasilia 0-1

Hieman parempi tunnelma kuin edellisessä semifinaalissa. Löysää rytmiä kuitenkin, Brasilia ei saanut tehtyä kunnon kuvioita. Etelä-Afrikan taito ei ole koskaan riittänyt korkeimmalle tasolle, ei nytkään, mutta muutama hyvä kaukolaukaus syntyi ja veteraani Mokoenan lähipusku vapaapotkusta vähän ohi. Brasilialla muutama mielenkiintoinen uusi pelaaja, keskikentällä Ramires ja Felipe Melo, vasempana pakkina taitava Andre Santos. Negativisti Dungalla luonteenomaisesti liian vähän hyökkääviä pelaajia, vain haluton Luis Fabiano, Kaka ja äärimmäisen vaisu Robinho. Felipe Melo ja Ramires pelasivat liian takana. Täytyy Dungalle silti pieni tunnustus antaa, kun vaihtomies Daniel Alves ratkaisi ottelun heti kentälle päästyään, 87. minuutilla vapaapotku yllättävästi upposi takanurkkaan. Mitäänsanomaton viihdyttämätön ottelu.

Gayant St Landelin Mythique

Vehnäpohjainen ranskalainen vahva keltainen luostariale, 7,5%. Belgihiiva päällimmäisenä, kuivattua hedelmää, hieman löysää mausteisuutta, yrttejä, kirpeää humalaakin hyvin takapotkussa. Periaatteessa tasapainoinen, mutta varsin nihkeä kokonaisuus on. On tämä kuitenkin parempi kuin saman panimon talvella Suomeen tuotu La Divine. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

James McTeigue: V for Vendetta

Suhteellisen näppärä sarjakuvafilmatisointi, ei tosin aivan Watchmenin tasoa. Brittiläistä antiutopiaa, toiminnallinen pläjäys, Wachowski-veljesten käsikirjoitus. Toiminnan lisäksi hommassa on mukana ajatustakin. Alan Mooren nimeä ei mainita, ilmeisesti riitaantui kuvausten aikana. En tunne alkuteosta, joten vaikea arvioida tulosta sen valossa. Toimii kuitenkin kohtuullisesti itsenäisenä, Natalie Portmanin suoritus yksi hänen parhaitaan. 1600-luvun räjäyttelijä Guy Fawkes -yhteys jää ohueksi, se varmaan sarjakuvassa tulee paremmin esille.

Adnams East Green Carbon Neutral

Nahkeaa vihannesmaisuutta, todella epämiellyttävä ensivaikutelma. Ohut maku muuten, mallas ja humala kovin vienosti taustalla. Tästä oluesta on kai hiiltä yritetty jostain syystä vähentää, mutta samalla on hävinnyt mautkin, muistuttaa lähinnä jotain naurismehua. Yksi surkeimmista brittioluista pitkiin aikoihin. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Espanja - USA 0-2

Confederations Cup on yksi turhimpia kansainvälisen jalkapallon turnauksia. Väsyneet pelaajat raahataan kauden lopuksi kauas pois seremonioiden täyteohjelmaksi. Yleisökään Etelä-Afrikassa ei tunnu turnauksesta innostuneen, vaikka ensi kesän MM-lämmittelynä homma parhaiten toimii. Turnauksen tasosta kertoo hyvin kahdesti alkulohkossa hävinneen USA:n selviäminen tähän semifinaaliin. Espanja pelasi haluttomasti ilman taklauksia ja USA saikin muutamia paikkoja. Yhdessä Pique löysäili liikaa ja Altidore pääsi nykäisemään tuurivedon, joka osui Casillasin nyrkkiin ja siitä tolpan kautta häkkiin. Espanja hieman virkistyi ja yritti tasoitusta, muttei osunut tolppaa lähemmäksi. Yllättävän täydellä ykkösmiehistöllä Espanjakin liikkeellä, varmaan FIFA-painostus ollut massiivista. Toinen jakso väkinäistä Espanjan painostusta, mutta ei maali lähelläkään. Ramosin alkeellisesta virheestä Dempsey teki vielä toisen jenkeille. Mutta eihän siis tällä mitään merkitystä ole.

Adnams Gunhill

Tumman punaruskea ale, karamellisen makea, suhteellisen epämiellyttävä. Humalat ei nouse veltosta rungosta esille. Jotenkin steriili suoritus, mutta vahvuuteen (vain 4%) suhteutettuna voimakas makea pähkinäinen maltaisuus on melkoinen saavutus. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Sierra Nevada Bigfoot 2009

Pohjois-Kalifornian barley wine ei viime kokeilulla kaksi vuotta sitten toiminut, mutta nyt tuntuma on aivan toisenlainen. Makeaa hedelmäisyyttä massiivisesti, vahvasti humalaa jälkimaussa. Täyteläisen paksua, alkoholi on aistittavissa, mutta ei lyö häiritsevästi läpi. Oluthuone Leskinen, 24.6.2009.

Tony Scott: Domino

Halpahintainen toimintaelokuva, joka pohjautuu nuorena kuolleen liettuanjuutalaisen Manchurian Candidate -tähti Laurence Harveyn (oik. Zvi Mosheh Skikne) tyttären vaiheisiin. Domino-tytär toimi palkkionmetsästäjänä ja kuoli huumeisiin elokuvan valmistusaikoihin 2005. Keira Knightley on söpö nimiroolissa, mutta oikea Domino tuskin oli yhtä näyttävä. Mickey Rourke on täysin pihalla. Tom Waitskin käy mokaamassa itsensä loppupuolella, pari Waitsin laulua esitetään soundtrackillä. Todella teennäinen junnaava juoni, joka jahkailee yhden ryöstön ympärillä. Omituista Jerry Springerin roska-ohjelman puffausta. Tarantino-vaikutteisella veripaltulla muodotonta leffaa pusketaan eteenpäin. Scottin rockvideo-leikkaukset ja kirkkaat värit eivät kokonaisuutta kohenna.

Teuvo Tulio: Forsfararna

Digiboksin levyn kulmalta löytyi bisarristi Tulion/Tugain ruotsinkielinen leffa, jonka suomennettu nimi on Hornankoski ja ohjaukseen on osallistunut myös Roland af Hällström. Valmistunut 1949, elokuva on käytännössä lähes uusi versio Intohimon vallassa -tarinasta. On olemassa myös suomenkielinen Hornankoski-elokuva, joka on hieman pitempi. Tämä on tehty Ruotsin markkinoille. Tulio kierrättää jälleen samoja koskenlasku- ja hevosajelukuviaan. Intro on noiria kauhukuvastoa parhaimmillaan, mutta jatko ei kunnolla iskenyt minuun. Jonkinlainen viimeistelemättömyys paistaa läpi ja rytmitys on luvattoman löysää. Åke Lindman on aika hyvä ensimmäisessä roolissaan, mutta toinen Tuntematon-tähti Heikki Savolainen pahasti pihalla. Regina on Regina. Väkivaltaa harjoitetaan nyrkeillä, puukoilla ja kirveillä. Tappelu käynnistyy tällä kertaa korttipelihuijauksen paljastumisesta, kun kaveri liu'uttaa ässää hihasta liian kömpelösti. Todella näyttävä toimintakohtaus loppupuolella kapulasillan ympärillä. Lopussa hupaisa "onnellinen" loppu, kun vihamielinen koski on saatu taltutettua tyylikkäällä voimalaitoksella.

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere

Raivokkaasti vaahtoavaa saisonia Brysselin ja Gentin puolivälistä. Oljenvärinen, hieman samea, belgihiivaa, raikasta hedelmäisyyttä. Hyvin kuivaa, humalaa voimakkaasti jälkimaussa. Mausteisuutta kevyesti, ei hallitse makua. Täyteläinen ja tasapainoinen, erittäin miellyttävää. Saison on suosikkejani belgioluttyyleistä ja tämä on tyylisuunnan huippuja. Ei ehkä nouse aivan Dupontin tapaisten klassikkojen tasolle, mutta äärimmäisen nautinnollista. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Steve Hamilton: Night Work

Hamiltonin kahdeksas romaani hylkää Alex McKnightin ja Michiganin Upper Peninsulan. Nähtäväksi jää, onko ratkaisu pysyvä. Uusi romaani sijoittuu Kingstoniin, Hamiltonin kotiseudulle Upstate New Yorkiin, Hudsonin varrelle. Päähenkilö on jazzia (John Coltrane, Albert Ayler) ja nyrkkeilyä harrastava ehdonalaisvalvoja, jonka menneisyydessä on rankkoja traumoja McKnightin tapaan. Ensimmäisessä persoonassa etenevä kerronta on Hamiltonin tapaan intensiivistä. Hyvin synkkä perusvire, synkempi kuin McKnight-tarinoissa. Miljöökuvaus on jälleen mukavaa, Woodstockin hippikylässäkin käydään, mutta tämä seutu ei ole yhtä mielenkiintoista kuin Michiganin pohjoisosat. Hamilton saa aikaan melko hyvää hypnoottista sekoamisen tunnetta lukijaan, samaistuminen kertojan hämmennykseen toimii hyvin. Loppu on ongelmallisempi ja turhan kovakätinen, jälkimaku on vähän tyhjä ja epätyydyttävä. Vaikea loppuratkaisua tällaiseen tarinaan on tietysti keksiä, mutta valittu linja ei toimi minusta kunnolla. Selvästikin jatkoa tällekin henkilöhahmolle on luvassa.