Malmgård Huvila ESB

Savonlinnassa valmistettu Huvila ESB oli tuttu hanaversiona, nyt monopoliin on saapunut Pernajalle muuttaneen panimon pullotettu tuote. Oletettavasti resepti on sama, koska Huvila-sana on haluttu säilyttää. Suodattamaton ruskea olut on melko samea. Maku on hedelmäinen, hieman pähkinäinenkin ja ehkä yllättävän kuivan humalaisella jälkimaulla terästetty. EBU-katkerolukema on varsin kova 48, esimerkiksi tyylisuunnan tunnetuin olut Fuller's ESB ei näin humalaiselta useinkaan tunnu. Aivan Fuller'sin monimuotoisuuden tasolle tämä ei yllä, mutta erittäin nautinnollinen olut. Aavistuksen täyteläisempi mallasrunko voisi parantaa tasapainoa, alkoholipitoisuuden 5,2% voisi hilata lähemmäksi kutosta. Täytyy toivoa menestystä tälle, Malmgård on kuitenkin suomalasien pienpanimorintaman kärjessä ja vientiä ulkomaillekin on yritetty. Pullon ulkonäkö ei erityisemmin miellytä, varsinkin HBF-mitalilätkät nimen alla tökkivät. Tosin ulkonäköasioista en mitään ymmärrä. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

John Frankenheimer: Seconds

John Frankenheimerin ohjaama The Manchurian Candidate on lähes ylittämätön paranoiatrilleri vuodelta 1962. Tämä neljä vuotta myöhempi teos on lähes yhtä vahvassa kulttimaineessa. Elokuvan lajityyppiä voisi kuvata neonoirkauhuscifiksi. Beach Boysin lauluntekijänero Brian Wilson tiettävästi menetti järjenvalonsa 20 vuodeksi katsottuaan Secondsin. California Girlsin letkeästä meiningistä kieltämättä jäädään kauas tässä leffassa. Elokuvan alku on intensiivisimpiä mitä muistan nähneeni pitkään aikaan. Saul Bassin alkutekstit vääristyneiden kuvien päällä, kohtalokasta urkumusiikkia, subjektiivisia kuvakulmia ja kamera-ajoja, valtavia lähikuvia hikisistä kasvoista, junamatka New Yorkin Grand Central Stationilta lähiöön, tunnelma on lievästi sanottuna painostava. Henkilöllisyyden vaihdoksen ympärille kietoutuva unenomainen, ja nimenomaan painajaismainen, elokuva ei juuri menetä otettaan jatkossakaan. Rock Hudsonin oma kaksoiselämä tuo vielä yhden lisävinoutuman kokonaisuuteen. Psykedeelinen viiniorgia Kaliforniassa on tavallaan koominen, mutta mustan huumorin puolella tässäkin pysytään. Loppu on Hollywood-elokuvaksi (tai miksi tahansa elokuvaksi) hätkähdyttävän kompromissiton. Noir-spesialisti James Wong Howen mustavalkokuvaus on upean elokuvan ehkä hienoin osa. Teemat ovat hämmentävän ajattomia, elokuva ei ole vanhentunut yhtään.

Lewis, Dark Matter

Tavanomaisempi episodi, melko väsähtänyt tarina Morseista tutuissa klassisen musiikin kyllästämissä yliopistopiireissä. Uneliasta tunnelmaa ei piristä edes Dalziel-näyttelijä Warren Clarke sivuroolissa. Olutta ei juoda, mutta lopussa pieni Wagner/Morse-viittaus Lewisiltä. Hathaway on taas pääroolissa, ehkä sarjan nimikin voitaisiin jo muuttaa.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Satiirinen romaani laajakaistayhteyksiä tarjoavassa firmassa työskelevästä kouvolalaisesta kansallisuustransusta. Suomalaisen miehen kroppaan on joutunut ruotsalainen. Tämä Mikko Virtanen ihailee armottomasti kaikkea ruotsalaisuutta ja päättää muuttua Mikael Anderssoniksi. Teoksen tunnelma on hyvin samantyyppinen kuin joissain Kari Hotakaisen teoksissa. Nousiaisen oma asenne ruotsalaisuuteen hämärtyy hienosti, lukija ei voi tietää onko teos pelkkää piruilua vai aitoa ruotsalaisuuden ihailua. Tyyli on hillityn hilpeä, huumori nousee hienosti kevyellä liioittelulla, ei kärkkäällä kärjistyksellä. Omakin suhteeni Ruotsiin on kohtuullisen monipuolinen ja syvä. Kävin lännen ihmemaassa ensi kerran jo 1967 vasemmanpuoleisen liikenteen aikaan. Suorastaan rakastan ruotsalaista kirjallisuutta, elokuvia, jalkapallokulttuuria, oluita, jopa musiikkia. Monet sukulaisistani ovat ruotsalaisia. Pidän ruotsalaista hiihtäjää Thomas Magnusonia kovempana kasvona kuin Juha Mietoa. Raoul Wallenbergin tasoista sankaria ei Suomen lähihistoria tunne.

Idea on hieno ja pohjustus toimii hyvin, mutta pian romaani alkaa junnaamaan pahasti. Vaikka kyseessä ei ole yhden vitsin tarina, niin silti ainekset eivät kanna pitkälle. Ruotsiin muuton jälkeen tarinan loppu on melkoista pakkopullaa. Yksityiskohdissa Nousiainen onnistuu kuitenkin hyvin. Erityisesti ilahduttavat useat jalkapalloviittaukset. Sven-Göran Erikssonin ja Nils Liedholmin kehittämän jalkapallon aluepelitaktiikan yhdistäminen ruotsalaiseen sosiaalidemokraattiseen kansankotiin toimii kuin unelma, vaikka ei Nousiainen taida sitä ensimmäisenä tuoda esiin. IFK Göteborg -intoilu on uskottavaa ja yhtenä sivuhenkilönä esiintyy jopa periruotsalainen jalkapallotähti Klas Ingesson. Ruotsalaisuuden peilailu Thaimaassa toimii hyvin, vaikka muuten runsas Thaimaa-fokusointi on hieman omituista, varsinkin kun tsunamista ei kunnolla oteta tehoja. Ruotsalaisen toimistotyökulttuurin kuvaus on herkullista ja osuvaa.

Romaanin loppu on kaikin puolin vaisu, Virtasen unelmoima kansankoti on jo menneisyyttä, mutta tarpeeksi selkeästi se ei tule esiin. Ruotsalaisuus saa liian lempeän käsittelyn, pimeä puoli ei valotu, vaikka naurunalaiseksi joutuukin. Ruotsalaisten häikäilemätön omaneduntavoittelu jää huomiotta, samoin omahyväisyys, ylemmyydentunto, itseriittoisuus. Nousiaisella olisi hyvä mahdollisuus valottaa ruotsalaisten Suomi-suhdetta, mutta varsin ohueksi sekin jää. Tulisi huomioida, että ruotsalaiset eivät tiedä Suomesta juuri mitään. Ja mikä vielä ikävämpää, he eivät edes halua tietää, terve uteliaisuus puuttuu. Pedantin lukijan silmiin sattuu sijamuotovirheitä, tyyliin "ruotsalainen virkamies on kunniatehtävä". Göteborgin Avenyn ja Yngwie Malmsteen on kirjoitettu väärin.

Keystone VPA, real ale

Very Pale Ale Wiltshirestä, alkoholia 4,6%. Ei täysin kirkas kullanvärinen ale. Kevyttä hedelmäisyyttä, humalointi on omituisen karkeaa. Epäilin aluksi jo pilaantumista, mutta sellaisesta ei tunnu olevan kyse. Ensisiemausten jälkeen olut alkaa maistua paremmalta, mutta tuskin tämä aivan parhaassa iskussaan on. Mallasrunko on liian ohut ja humalan maku on jollain tavalla epämiellyttävä. Pehmeys ja kuohkeus puuttuu. Oluthuone Leskinen, 29.8.2010.

Herold Bohemian Wheat Lager

Vehnälagereita on tottunut odottamaan suomalaisilta bulkkituottajilta, mutta nyt sellainen on käsillä Tšekistä. Etiketissä jopa taikasana kvasnicový, joka perinteisten tšekkiohraoluiden kohdalla on taannut taivaallisen elämyksen. Hiivat siis sameassa oluessa mukana ja lager-hiivasta huolimatta maku on hämmästyttävän lähellä baijerilaista hefeweizenia. Suhteellisen kuiva tämä on, mutta melkeinpä väittäisin makua banaanimaiseksi, voimakkaan fenoliesterinen se ainakin on. Jos olisin weizen-fanaatikko, niin innostuisin enemmänkin. Nyt tämä on vain mielenkiintoinen miellyttävä olut. Englannin kielen käyttö oluen nimessä laskee pinnoja pahasti, tšekkien kannattaisi kohottaa itsetuntoaan ja nimetä oluet omalla kielellään ja kaikki erikoismerkit surutta mukaan. Muutama hyvä vehnä on ennenkin tullut Tšekistä vastaan, mutta ei ehkä aivan tätä tasoa. Michael Jackson -vainaan maisteluarvio printattu pullon kaulan etikettiin. Jacko korostaa omenaisuutta ja kun maistelee lisää, niin ehkä jotain omenaista kirpeyttä tässä onkin pehmeämmän banaanin asemasta. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2011

Omituisesti puoli vuotta etuajassa nimetty uutuustärkkelysmehu. Suurilta rahantekoon panostavilta panimoilta ei Suomessa ole pitkään aikaan voinut odottaa mielenkiintoisen makuisia oluita ja ei tämäkään siinä mielessä yllätä. Tölkissä mainitaan kyseessä olevan wieniläistyylinen lager, mutta senhän ei tarvitse merkitä mitään. Ehkä väri on peruskoffia aavistuksen tummempi. Metallinen maku, taustalla häivähdys makeutta, mallasjuomaksi tämän tunnistaa, mutta humalaa ei toki ole sotkettu mukaan säikäyttämään suurta asiakaskuntaa. Jonkinlaista ruohoista kirpeyttä tuotteessa on, ehkä se on jokin tärkkelysefekti. Ostopaikka Oulu, Välivainion K-Supermarket.

Chelsea - Stoke 2-0

Essien mukana, puolustava mestari on aloittanut kauden murskaavalla tyylillä, mutta Stokelta ennakkoluulottoman rohkea aloitus. Kohta kuitenkin Drogba kaadettiin laatikossa ja Lampard löysäili pilkulta, helppo torjunta Sörenseniltä. 31. minuutilla Malouda vapautui Terryn pystysyötöstä, helppo maali. Ashley Cole heti perään poikkipuuhun volleysta. Toinen jakso samanlaista jotenkin puolivaloilla pelaamista. Runsaan tunnin kohdalla Stoken whelan sai pallon poikkipuuhun ja sitten lopullinen ratkaisu 76. minuutilla. Toinen pilkku, Sörensen kaatoi Anelkan, Drogba sai sisään. Uusi Chelsea-brassi Ramires lopussa kentälle. Nämä kolme ilmaismaistiaisliigaottelua vahvistivat näkemystä, ettei näistä mitään ylimääräistä kannata maksaa.

Inter - Atletico Madrid 0-2

Super Cupin peli Monacossa. Ensi kertaa käytössä päätytuomarit tai maalituomarit, joilla ei tosin juuri töitä. Joukkueilla parhaat kokoonpanot, Interillä ei yhtään italialaiset ja Atletilla Forlanin lisäksi toinen Uruguay-tähti Godin. Interillä alussa parempi ote, mutta Atlet ehkä kärjessä terävämpi. Eto'olla ja Aguerolla parhaat vetopaikat. Kokonaisuutena hidas tempo, vielä harjoitusottelufiilistä. Toisella jaksolla Julio Cesar torjui Jose Antonio Reyesin hyvän paikan, mutta 62. minuutilla Reyes survoi lopulta laatikosta etunurkasta maalin. Atletico nälkäisempi, Benitezin Inter vaikutti vielä Mourinhoakin passiivisemmalta. 18-vuotias perinteisellä nimellä varustettu brassi Coutinho pääsi lopussa Interin kokoonpanoon, yksi välähtävä syöttö, mutta ei enempää. 82. minuutilla Interin puolustus levisi täysin Simaon ja Agueron värkätessä pallon toisen kerran maaliin. Lopussa Pandevin kaadosta pilkku Interille, Milito kiskoi keskelle, nuori De Gea torjui.

Victory Hop Wallop

Victory on satumaisen tasokas panimo Philadelphian liepeillä USA:n itärannikolla. Tein sinne pyhiinvaellusmatkan keväällä 2001, mutta silloin tätä tupla-IPAa oli tuskin vielä tuotannossa. En ainakaan sitä siellä juonut, enkä ole juonut muuallakaan. Victoryn perus-IPA Hop Devil ei välttämättä ole panimon parhaita saavutuksia, mutta lähes täydellinen olut silti. Hop Devil on kypsän hedelmäinen IPA, alkoholia 6,7%. Hop Wallopissa 8,5% ja hedelmäisyys korostetummin sitrusmaista. Kuivempi (tuore?)humalointi pääsee paremmin esille länsirannikon tyyliin. Humalointi on viritetty juuri sille oikealle tasolle, jossa se vielä pysyy juuri ja juuri tasapainossa rungon maltaisuuden kanssa. Humaloinnin överiksi vetäminen on helppoa, mutta pysähtyminen juuri tälle kohdalle on vaikeampaa. Tässä se nopealla maistelulla tuntui onnistuvan. Todella herkullinen, juuri tällaisista oluista tykkään tällä hetkellä eniten. Helsinki, Kitty's, 25.8.2010.

Stonehenge Eye-Opener, real ale

Harmittavasti Lappeenrannan Birrasta ei löytynyt mitään uutuusoluita. Muissa baareissa en ehtinyt käydä, mutta saalis olisi luultavasti ollut yhtä laiha muuallakin. Paluumatkalla Ouluun ehdin piipahtaa pikaisesti Helsingin Kitty'sissä. Baarissa usein real ale lopussa, mutta nyt kävi tuuri. Viime vuosina Diamond Beerin Suomeen tuomat real alet ovat olleet hyvin usein Wiltshirestä Stonehengen liepeiltä. Kuitenkin olen aiemmin juonut itse Stonehengen panimolta vain Heel Stone -olutta. Tämä silmänaukaisija on tuoreen raikas golden ale, 4,5%, hedelmäisyys nautinnollista, mutta humalointi jää liian hillityksi. Helsinki, Kitty's, 25.8.2010.

Hornbeer Summer

Valtavasti vaahtoava tanskalainen kesäolut, tämäkin belgivaikutteinen, jonkinlainen witbier-variaatio. Kokeilemani Hornbeerin oluet eivät ole vakuuttaneet, ei tämäkään. Laihahkosti mausteita, ei paljon muitakaan makuja. Ostopaikka Lappeenranta, K-Market Kristiina.

Amager Fælled

Tanskalaisen laatupanimon belgityylinen hunajaolut. Samea ja kevyt, hyvin makea tietenkin. Hedelmäisyys enemmän nahkeaa kuivattua mallia kuin raikkaan sitrustyylistä. Periaatteessa varmaankin onnistunut olut, mutta tähän koottu juuri niitä ainesosia, joista en oluessa erityisemmin tykkää. Ostopaikka Lappeenranta, K-Market Kristiina.

Saimaan Woima

Tätä Woima-olutta olen ennen juonut joskus 1990-luvulla mikkeliläisen Naapuri-panimon tekemänä hanaversiona. Nykyään Saimaan Olut on samaisen mikkeliläisen yrittäjän hallinnassa, joten kyseessä kai lähes sama olut. Valitsin tämän saunaolueksi, mutta toimi todella huonosti. Poikkeuksellisen vahvasti voimaisen diasetyylinen, maltaisuus keskitasoa, humalointi olematonta. Väri jäi hämärässä saunassa pullon suusta juotuna epäselväksi, mutta etiketin mukaan kyseessä tumma lager. Makeutta tai paahteisuutta ei havaittavissa. Diasetyyli saattaa viitata pilaantumiseen. Ostopaikka Lappeenranta, K-Market Kristiina.

Det Lille Bryggeri Sommerbryg

Join Porissa äskettäin tämän tanskalaispanimon hienoa IPAa, mutta tämä kesäolut oli pettymys. Samean ruskea väri, alkoholia 4%. Hieman mausteinen, kevyen hedelmäinen, humalaa liian vähän. Kesäolut voi toimia ilman intensiivisiä makuja, mutta silloin pitäisi löytyä ainakin raikasta tuoreutta. Tästä puuttuu sekin. Ostopaikka Lappeenranta, K-Market Kristiina.

De Molen Revelation Cat Whole Milk Mild

Onnistuin onnekkaasti hankkimaan Lappeenrannasta ennenkokeilemattomia oluita illanviettoon Taipalsaarelle. Hollannissa valmistettu englantilaistyylinen hybridiolut italialaisen firman ohjauksessa. Kyseessä siis kai perinteisen mild alen ja harvinaisemman milk stoutin risteytys. Nimen mukaisesti maitoinen happamuus hallitsee makua huomattavasti enemmän kuin klassisissa englantilaisissa mildeissa. Alkoholia ilahduttavan vähän, 3,5%, mutta makua tanakasti. Paahteisuus hallitsee maitohappoisuuden ohella, humalasta ei juuri tietoa. Suklaan ja lakritsan kaltaista makeuttakin havaittavissa. Kokonaisuutena kuitenkin jotenkin nihkeä, ei varmaan enää kovin tuoretta. Oluen nauttimispaikka sattumoisin sama, jossa Vladimir Putin piipahti kolme kuukautta aiemmin. Putin tosin ei liene kovin suuri oluenystävä. Ostopaikka Lappeenranta, K-Market Kristiina.

Jindřich Polák: Ikarie XB 1

Ja nyt jotain aivan muuta. Mustavalkoinen avaruusscifileffa vuodelta 1963 Tšekkoslovakiasta. Hämmentävä elokuva kronologisessa mielessä, tämähän on selvästi lajityypin klassikoiden äiti. Stanley Kubrick katsoi taatusti tämän USA:ssakin levitetyn leffan ennen 2001:stä, jopa juoni on samankaltainen. John Carpenter rohkaistui ilman muuta halvoista lavasteista värkkäämään oman rantapalloavaruusseikkailunsa Dark Star, pimeä tähti tässäkin keskeisessä roolissa. Tšekkileffan avaruusalus on parhaaseen jenkkityyliin täynnä seksikkäitä naisia. Itse alus muistuttaa Vltavan jokivenettä, tukialuksen äänikin kuulostaa kaksitahtipolttomoottorilta. Ollaan vuodessa 2163 matkalla kohti Alfa Centauria, visuaalinen ote näyttävää, eloisia kamera-ajoja ja lähikuvia. Tuhoutuneen vanhan avaruusaluksen (vuodelta 1987) tutkinnassa noir-tyyppistä tunnelmaa. Kylmä sota heijastuu melankolisena pessimisminä, mutta ilman tšekin kieltä tätä ei välttämättä edes epäilisi kommunistiblokin tuotokseksi. Hieman yllättävä viittaus Auschwitzin ja Hirošiman yhteydessä Oradour-sur-Glaneen, nykyään tämä natsien tuhoama ranskalaiskylä on suhteellisen vähän tunnettu. Loppua kohti veto tylsistyy, draama ei tarpeeksi traagista.