skip to main |
skip to sidebar
Korkea aika kokeilla reissulla ensimmäinen dunkel. Spandalainen on asianmukaisen ruskea, paahteisuutta ei ole, makeaa karamellia, mallasta kohtuudella, mutta ei sen enempää. Voisi olla huonommalla tuurilla makeampi, mutta ei ilahduttanut tässäkään vaisussa muodossa. Saksan kieli alkoi yllättäen muistumaan mieleen kohtuullisen hyvin, kun baariemäntä kyseli onko tumma parempi kuin vaalea. Täällähän voisi jopa pärjätä pienellä harjaantumisella. Berliini, Hell oder Dunkel, 7.4.2013.
Vuonna 2000 kävin Spandaun panimobaarissa, nyt en tarvetta siihen tuntenut, mutta panimon oluita tarjolla hotellini lähellä Wilmersdorfissa. Pelkistetty siisti baari. Taas hyvin samea hell, makeahko, ei oikeastaan ollenkaan katkeroa. Tämä oli pettymys muistikuvien perusteella. Berliini, Hell oder Dunkel, 7.4.2013.
Savignyplatzin sivukadulla Carmerstrassella klassinen kneipe, ehkä hieman liian siisti. Useita hanaoluita, perinteisiä laatumerkkejä, ei lähipanimopainotusta. Andechsin hellin lasku kesti kauan, vain 0,4 l, mutta ei ainakaan vehnä tai muu hedelmäisyys häiritse. Hyvin viljainen paksun vaahdon alla, täyteläistä mallasta ja sitten katkeron potkua. Ei niin kuiva kuin esim. eilinen Barre, mutta silti lähes mallisuoritus hellistä. Tarjolla olisivat myös König ja Flensburger pils-puolelta, joissa rapeus on viety pitemmälle. Tällä samalla kadullahan asustelee David Downingin Berliini-romaanien päähenkilön tyttöystävä Effi Koenen. Berliini, Dicke Wirtin, 7.4.2013.
Hieman vehnäinen talon olut, valmistaja on epäselvä, jossakin lähistöllä "Brandenburgissa". Kirkas, hedelmäinen, heikosti katkeroinen. Ruokapainotteinen oluttupa Savignyplatzin aseman alla, kävin täällä jo 2000. Paljoa kerrottavaa jälkipolville ei jää. Berliini, Zillemarkt, 7.4.2013.
Toista olutta tilatessani märzen pyyhittiin pois liitutaululta, aargh! Näillä kulmilla märzen on selvästikin kevätolut eikä mikään oktoberfestbier. Kirjoitetaan muuten täällä ilman umlautia maerzen. Rotbier on aika punainen, punaruskea, sameahko, 5,5%. Tässä on otetta enemmän kuin hellissä, karamellimallas on täyteläisempi ja runko pysyy kasassa. Paahteisuus ja katkerot puuttuvat, joten kovin yksinkertaisilla aineksilla edetään. Tai ehkä katkeroa on aavistus aivan nielaisun loppuvaiheessa. Ei erityisen ilahduttava tämäkään. Melko vähillä saaleilla on siis lähdettävä könyämään kohti kaukaista juna-asemaa. Potsdam, Meierei Im Neuen Garten, 7.4.2013.
Parin kilometrin kävely järven rantaa Cecilienhofiin. Epämääräisen näköisen palatsin lähistöllä näyttävä panimoravintola, sisältä sokkeloisen moniosainen. Patiomeininki ei kunnolla käynnissä, mutta itsepalvelukioskilla kovaa jonoa ulkona. Onnistuin nappaamaan baaritiskiltä paraatipaikan, useinhan tällaisissä paikoissa ei edes ole tiskin edustatuoleja. Tarjolla poikkeuksellisesti hellin ohella rotbier ja märzen. Hell melko sameaa, raikasta, mutta mallas jää hieman odottamaan itseään, 5,2%. Tällä valmistajalla on kohtuullista mainetta, mutta perustuote ei vielä vakuuttanut. Makeahko suutuntuma ja katkerot kokonaan kadoksissa. Potsdam, Meierei Im Neuen Garten, 7.4.2013.
Jonkinlainen kellerbier, edelleen 4,8%. Helliä tietysti selvästi sameampi, joka oli suodattamaton sekin. Diasetyyliä ikävästi, todella voimainen. Ei siis oikein kunnossa, vaikka myyntiaikaa heinäkuun loppuun. Hämmentävästi mukana myös vehnää. Heikompi kuin hell, ohuempi, katkeroa ei mainittavasti enempää. Potsdam, Hohle Birne, 7.4.2013.
Potsdamilainen panimoravintola Forsthaus Templin olisi bussimatkan päässä ja en sinne halunnut nyt lähteä. Kuulin että oluita tarjolla tässä keskustan baarissa. Näin onkin, mutta ei hanassa. Nasty surprise. Kokeilin kuitenkin pulloversioita, jotka patenttikorkilla kiinni ns. bügelflaschessa. Hell melko makea, täyteläinen, müncheniläistä hellia muistuttava, ihan ok. Luomuolut, 4,8%. Pieni kahdeksankulmainen pyöreä baari, tiiliseiniä, tyylikästä. Liian vaimea humalointi, kuitenkin. Potsdam, Hohle Birne, 7.4.2013.
Linnamainen panimoravintola Potsdamin palatsipuiston pohjoispuolella, Hofbraurei Krongut Bornstedt. Noin tunnin kävely rautatieasemalta. Paljon jengiä, tarjolla hell ja dunkel. Hyvin samea hell, mutta suodattamattomuus ei tunnu silti paljoa makua jättäneen. Raikasta, mutta ohutta. Paikan maine ei ollut kummoinen, mutta halusin tsekata kulmilla pyöriessäni. Potsdam, Krongut Bornstedt, 7.4.2013.
Tämä huonosti baarissa esillä ollut DIPA tunnettu ehkä myös nimellä WI Pale Ale. Luulin tilatessa kahdeksanprosenttiseksi, mutta vahvuus joko baarimestarin tarkentama 11 % tai netistä havaittu 11.2%. Varsin tanakka vaahto näin ahvaksi olueksi. Makea alkoholi väistämättä nousee esiin. Hedelmää on, mutta humalat eivät tarpeeksi peitä viinan poltetta. Vielä on Berliinin pojilla matkaa tässä tyylisuunnassa tavoittaa länsirannikon edelläkävijöitä. Makeutta ei erityisemmin ole, mutta ei tämä kunnolla toimi. Enemmän hedelmäinen barley wine, katkeroita ponnistaa lopussa, mutta ei tarvittavaa määrää. Erikoinen olutkokemus Saksassa, mutta ei tarpeeksi nautinnollinen. Berliini, Bierkombinat, 6.4.2013.
Vaaleahko samea olut, selvästi pale alea heikompi, vaikka pitäisi olla kräftig gehopft. Ohut suutuntuma, ei kunnolla hedelmää, ei mallastukea, ei oikein katkeroakaan. Kaikkia näitä vaimeasti, mutta selvä pettymys erinomaisen pale alen jälkeen. Ilmeisesti 5,2%, netissä pohjahiivaepäilyjäkin, mutta vaikea sanoa. Sameat pilsit ovat Berliinissä olleet varsin hedelmäisiä, joten kyllä tämä siihen lokeroon osuisi. Berliini, Bierkombinat, 6.4.2013.
Pienessä Kreuzbergin baarissa tarjolla Schoppen käsityöläisvalmistajan oluita. Schoppe toiminee yhteydessä berliiniläisen Südstern-panimon kanssa, eli panot tehdään siellä. Südstern ei olisi kaukana, mutta tänään en taida sinne enää jaksaa aahautua. Paikassa ei oluista kunnon speksejä, mutta tämä voisi olla nettitietojen perusteella XPA, 6,2%. Hyvin sitruksinen, lähes IPA-fiilistä. Tämä on taatusti reippaasti jenkkihumaloitu. Sitruksisen alun jälkeen olut makeutuu, trooppisempaa hedelmää. Loppuveto on kuiva, tyypilliseen länsirannikon tapaan. Ehkä tuli vedettyä Schalanderissa ennenaikainen yhteenveto Berliinin olutskenestä. Kyllähän Heidenpeters ja tämä Schoppe osoittavat kykyä tehdä hedelmäisiä aleja jenkkityyliin. Mitään omaperäisempää otetta ei ehkä havaittavissa, mutta onhan tämä Saksan olutympäristössä kovaa kasvoa vaativaa hommaa. TVssä Hamburg - Freiburg, hyvä tunnelma. Baarissa näyttää olevan tupakointi sallittua. Aluksi en huomannut kevyen nostalgista fiilistä, joka tuntui leijuvan ympärillä. Tupakointikriminalisointi ei ole koskaan harmittanut, mutta olihan siinä savuaromissa jotain perverssiä viehätystä. Berliini, Bierkombinat, 6.4.2013.
Ulospäin peruskneipelta näyttävä paikka on sisältä enemmän siisti ruokapaikka. Kirkas pils on klassisen viljainen ja vetää kuivalla puraisulla pisteet kotiin katkero-osastolla. Ehkä pohjoissaksalaisin tyyliltään tällä Berliinin kierroksella tsekatuista. Luulin tätä ensin lyypekkiläiseksi, mutta panimo sijaitsee Westfalenin Lübbeckessä, Hannoverin ja Münstern välissä. Tämä ei leiki hedelmäisyyden kanssa ja mielestäni kunnon pils pitää olla kirkaskin, sameat pilsit ovat jotenkin contadictory in terms, imho. Mutta tässä on nyt kunnon rapeutta. Baarissa on kai jotain teetettyjä talon oluitakin, mutta tiskillä ei ollut minkäänlaista infoa niistä. Berliini, Max und Moritz, 6.4.2013.
Tämä ilmeisesti sitten jonkinlainen golden ale, aika sameaa kyllä. Edelleen hyvin samantyyppinen muiden kanssa, 5,1%. Hedelmäisyys taas pinnassa, kevyet katkerot, mutta silti niitäkin on. Tämä on ehkä tasapainottomin kolmesta Heidenpeteristä, jokin kirpeä sivumaku löytyy. Bändi alkoi kyllästyttämään, kun saivat mojon vörkkimään jo toisen kerran. Berliini, Heidenpeters, 6.4.2013.
Tämä makeampi, mutta hyvin samantyylinen kuin pale. Nyt 5,6%, Katkerot kevempiä, mutta muuten täyteläisempi, oikein näppärä. Berliini, Heidenpeters, 6.4.2013.
Yritin käydä vielä Friedrichshainin kolmannessa olettamassani panimossa, mutta Tilsiter Lichtspiele osoittautui vain elokuvateatteriksi , joka oli kiinni. Ovelle tuli harjamies, jolta kysäisin panimosta, kehotti menemään Mitteen. Kreuzbergiin olisi voinut kävellä, mutta kiersin kuitenkin U-Bahnilla Alexanderplatzin kautta. Loppujen lopuksi kävelin paljon, kun menetin suuntavaiston Kottbusser Torilla ja lähdin kävelemään Skatlitzer Strassea väärään suuntaan. Lopulta löysin kohteen, jo toinen panimo kauppahallissa, tämä siis Kreuzbergissa. Elävää musiikkia, Curtis Tembeck Outlaw Party, steelkitara, huuliharppu, peltirumpu ja kaksi tyttöä enkelikuorossa. Ei juurikaan istumapaikkoja, lapsiperheitä paljon. Pale ale kevyesti hedelmäistä, 5,3%. Mukava katkeron potku, yksi reissun parhaista ilman muuta. Vain 0,3 l annoksia, 2,50 euroa. Berliini, Heidenpeters, 6.4.2013.
Taas Friedrichshainiin. Syrjäisessä paikassa yllättävän siisti panimoravintola, panostaa ruokailijoihin, kaikki pöydät varattu illaksi. Tarjolla pils, dunkel ja weizen. Pilsissä hyvä vaahto, sameaa. Tuoretta, mutta melko mautonta. Mallasrunko ohuehko, kuivaa katkeroa nousee kohtuudella, mutta siihen se sitten jää. Schnitzelin hakkaaminen kesti suhteellisen kauan, mutta sitten se tulikin pizzan kokoisena. Yhteenvedoksi alkaa vähitellen muodostua, että Berliinin oluttilanne ei ole laadullisesti kohentunut 13 vuodessa. Panimoravintoloita oli silloinkin melko paljon, mutta oluet samankaltaisia ja riskittömiä. Berliner weisse on painunut entistä enemmän kuriositeettimarginaaliin. Baijerilaiset suuret panimot ovat rakentaneet jättihalleja tännekin, tosin en vielä ole niissä käynyt. Berliini, Schalander, 6.4.2013.
